Nämä kaksi sanaa, ennakoi ja huomioi, väikkyivät mielessäni lomareissun ajan hyvin voimakkaasti. Vietimme lomaa tapamme mukaan Itävallassa Tirolin alppialueella. Se on jo vakiintunut lomanviettopaikka ja puhunkin usein, että siirrytään kesäasunnolle. Omaa asuntoa siellä ei ole, ihan vuokrakämpissä siellä asutaan ja vaihdetaan paikkaa vuosittain.
Tänä vuonna reissun alkuun tapahtui paljon asioita, joihin ihmisellä on mahdotonta juuri sillä hetkellä vaikuttaa. Suuret myrskyt pyyhkäisivät heti alkuun kahteen kertaan kotilaaksomme läpi. Jälkimmäinen myrsky osui myös sinne missä olimme viettämässä päivää.
Mitä tapahtuu, kun ei ennakoi ja huomioi
Aurinkoinen päivä houkutteli yläilmoihin. Ajoimme Zillertalin sivulaaksoon ja siellä hissillä yläs Köningsleitenin huipulle. Kävelimme päivän ylhäällä ja ihastelimme maisemia ja siellä laiduntavia eläimiä. Lopulta olimme jo hieman janoisia ja kuumissaan. Siirryimme ravintolaan. Tilattiin jääkahvit ja Almdudler-juoma. Juoma tuli, mutta muu tilaus näytti jääneen unholaan. Hoputin jo miestä, että maksetaan juoma ja lähdetään. Pöytään tuotiin uusi Almdudler anteeksi pyyntöjen kera. Sitä emme olleet tilanneet, mutta otettiin vastaan. Pyydettiin samalla lasku. Ja juuri kun se oli maksettu, tulikin myös reilu puolituntia odotetut isot jääkahvit eteen. Jäätiin niitä sitten nauttimaan.
Samassa maailma rupesi pimenemään ja tuli sade. Oli hyvä hetki palata hissillä alas laaksoon ja kotimatkalle. Tuuli voimistui ja riisui jalankulkijoilta hattuja ja sateenvarjoja melko tehokkaasti. Oma matkamme tyssäsi melkein heti ja päädyimme ukkosen rytistessä autojonoon. Siinä jonossa olimme lopulta 2,5 tuntia. Navigaattori tiesi kertoa jossakin vaiheessa, että tie on suljettu ja puita on kaatunut tielle. Jonoon tuli meidän jälkeemme ehkä pari autoa. Itävallassa on tiellä puomit, joilla saa tien suljettua, jos jotakin ongelmaa tulee.
Lopulta pääsimme liikkeelle ja kun ajettiin hiljaksiin kohti kotilaaksoa, katseli vain hämmentyneenä ympärilleen. Koko 13 km pitkän tien osuudelta oli isoja puita kaatunut tielle. Näkymä oli karu. Mieleen nousi tapahtumat ennen poistumistamme Köningsleitenin huipulta. Jos tilaus olisi mennyt normaalisti, ilman tunarointia, niin olisimme olleet myrskyn riehuessa juuri siellä missä massiivinen tuho tapahtui.
Mitä siis opimme. Älä ensinnäkään hätäile osaamattomien asiakaspalvelijoiden tunaroinnista, vaan ymmärrä, että joskus silläkin on tarkoituksensa. Mitä lähemmäs kotilaaksoa päädyttiin, sitä hämmentyneemmäksi muuttui. Valtava määrä metsää oli tuhoutunut.
Ennakoi ja huomioi ei toteutunut mitenkään meillä tässä kohtaa. Mahdollisuus olisi varmasti ollut jotenkin ymmärtää tai selvittää säätiedotuksista, että myrsky on tulossa. Kauniina ja aurinkoisena päivänä sellainen ei vaan käynyt mielessä.
Toisen päivän kokemukset ennakoinnista ja huomioinnista
Myrsky ei säikäyttänyt meitä vaan jatkoimme lomaa ja olemista normaalisti. Elämässä tapahtuu asioita. Joihinkin voimme vaikuttaa, joihinkin emme. Näiden kahden näkökulman eroa mietin useampaan kertaan noiden viikkojen aikana.
Otetaan toinen esimerkki alppitieltä. Meillä on jotakin kummaa vetoa korkeuksiin. Vuoret ovat monella tavalla hoitavia, vaikka voivat olla myös vaarallisia. Ylhäällä vuorella tulee hiljaista. Se on sitä hoitavaa. Siellä myös näkee maailman valtavuuden ja ihminen ihan luonnostaan asettuu omaan asemaansa. Oma napa muuttuu olemattomaksi. Elämä ei pyörikään vain minun ympärilläni. Ennakointi ja toisten huomiointi saa uusia merkityksiä.
Alppitiet ovat mutkaisia ja kapeita. Kaksi autoa ei useinkaan niillä teillä ohita toisiaan sujuvasti. Siinä pitää olla hereillä koko ajan. Ennakoi ja huomioi on hyvin läsnä 20 metrin välein 🙂 Usein se vastaan tuleva auto tulee kohdalle juuri mutkassa. Reagointi tapahtuu hetkessä ja sanattomien viestien avulla kuljettajat auttavat toisensa turvallisesti eteenpäin. Jos itsekkäästi ajattelee, että muut väistävät, kun minä täältä tulen, niin äkkiä käy itselle ja toisille huonosti. Onnettomuuksia tapahtuu alppiteillä, mutta onneksi harvemmin. Liikenteessä siellä on sisäänrakennettuna tämän kirjoituksen otsikko: Ennakoi ja huomioi. Koskaan et voi tietää mitä sen 20 metrin jälkeen tulee eteen.
Palattuamme koti-Suomeen huomasin heti ensimmäisenä päivänä, että tällä toisen turvallisuus ei ole se päällimmäinen asia. Hälytysajossa oleva ambulanssi ei saanut tietä avattua apuun mennessään kaksi kaistaisella isolla tiellä, jossa oli leveät pientareet. Lopulta piipaa-sireenin lisäksi kuljettaja painoi auton torvea taukoamattomasti, saadakseen autoilijoiden huomion. Reagointiin meni aikaa todella kauan. Tuli hyvin surullinen olo. Toivottavasti apu ehti ajoissa perille.
Ennakoi ja huomioi elämässä yleensä
Jäin miettimään miten ennakointia ja huomiointia olisi elämässä sopivasti. Siten, että siitä ei tule ylihuolehtimista ja hätääntymistä, jossa pelätään jokaista muutosta elämässä. Siinä onkin ehkä jokin taitolaji kyseessä.
Asterix-sarjakuvassa kylän heimopäällikkö Aladobix pelkää ainoastaan yhtä asiaa: että taivas putoaa hänen niskaansa. Se sävyttää seikkailuja monella tavalla ja tuo voittamaton gallialaisten kylä tekee kaikkensa vastustaakseen uhkia taikajuoman voimalla.
Taikajuomaa meillä ei ole käytettävissä ja silloin sellaisen uhkaavan pelon kanssa voi olla lopulta vaikea elää.
Miten tänään ja tässä
Näitä aikoja, joita elämme sävyttää monenlaiset uhat. Talouden kehittyminen ja sen vaikutukset elämään. On huoli omasta selviytymisestä ja taloudellisesta turvallisuudesta.
Euroopassa riehuva sota tuo epävarmuutta tulevaisuuteen siitäkin huolimatta, että olemme Nato-valtio. Puolustusliittoon liittyminen tuo turvan lisäksi myös vastuita. Lisäksi monet henkilökohtaiset elämän muutokset ja tilanteet vaikuttavat omaan hyvinvoinnin kokemiseen. Vakava sairastuminen, työttömyys ja vaikka omien läheisten elämän käännekohdat kuormittavat mieltä. Tulee aikoja, jolloin minkäänlainen ennakointi tai huomiointi ei tunnu mahdolliselta, tai asioille ei vaan voi mitään.
Ehkä yksi näkökulma voisi olla se, miten valmistaudumme asioihin, joihin voimme vaikuttaa.
Niiden osalta voi tehdä suunnitelmaa ja tavoitteita. Toinen puoli on se, että elämän on yllätyksellinen. Kaikkeen emme voi varautua, eikä ehkä tarvitsekaan. Riittää kun on luottamusta ja uskoa siihen, että yllättävistäkin tilanteista selviydytään. Ja niihin saa apua ja tukea tarvittaessa. Riittää, että rohkaistun sitä ottamaan vastaan.
Omassa työssäni olen huomannut, kuinka vaikea joskus on ottaa vastaan apua. Siinä on voinut olla häpeän tuntemuksia. Jossakin syvällä meissä on ajatus, että pitää pärjätä ja selvitä yksin tai itekseen. Sen huolen alle on riskinä tuupertua, ehkä uhrautumista, jota ei tarvitsisi kokea. Olen toiminut koko työelämäni ihmisten apuna ja tukena vaikeissa elämäntilanteissa. Oman kokemukseni mukaan, jo se, että jakaa oman kokemuksensa toisen kanssa helpottaa olemista ja ratkaisujen löytämistä.
Ehkä se ennakointi ja huomiointi elämässä on sitä, että pitää huolta oman turvaverkkonsa olemassaolosta. Ja jos sitä ei ole, niin tiedostaa että yhteiskunta, eri toimijat ja järjestöt tarjoavat apua monenlaisiin tilanteisiin. Se tietoisuus jo tuo turvallisuuden tunnetta elämään.
Mitä voimme oppia
Mieleeni on noussut tätä kirjoittaessani lause, joka on tuttu ainakin henkilöille jotka ovat joskus olleet päihteiden kanssa ongelmissa ja suostuneet hakemaan ongelmaansa tukea. Tyyneysrukous on ajankohtainen yhä tänäkin päivänä.
”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”
6 Responses
Loma oli varmasti ihana tutuissa maisemissa, mutta huh mikä myrsky. Onkohan nekin lisääntymässä..
Ennakoinnilla on merkitystä, vaikka elämä osaa yllättääkin. Apua pitäisi pystyä pyytämään tarvittaessa, vaikka eihän se helppoa ole. Varsinkin jos on ennen pärjännyt omin neuvoin.
Hyviä pohdintoja sinulla tässä, kuten aina.
Kiitos Tiina 🙂
Kaikkeen elämässä ei koskaan voi varautua. Se tekee elämästä myös osaltaan mielekästä. Ei mennä samaa rataa päästä päähän.
Nämä on ainakin minulle sitä helpommin sanottu kuin tehty -osastoa, että osaa varautua sopivissa määrin ja erottaa asiat, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. 🙂 No, elämä on ikuista opettelua. 😃
Sitä se on, opettelua. Kaikkeen ei voi varautua ja jos voisi niin tylsäksihän tämä elämä kävisi. Ehkä siten että sopivassa määrin osaa ja voi ennakoida. Siihenkään ei parane juuttua, vaan parasta on säilyttää joustavuus ja tilanteissa mukana eläminen.
Toisten huomioiminen voi olla tosi vaikeaa, koska jokaisen maailma näyttää pyörivän oman napansa ympärillä. Tätä taitoa joutuu oikein opettelemaan. Joskus onnistuu ja joskus – ei.
Myös ennakoimisen jalo taito karttuu kokemuksen mukaan, vaikka kaikkea ei koskaan pysty ennakoimaan. Eihän ihminen mikään selvännäkijä ole. Juuri niitä ukkosmyrskyjä oli pyyhkinyt Keski-Euroopan yli tänä kesänä useita eikä koskaan voinut olla täysin varma, milloin, missä ja millaisella voimalla se menee minkäkin alueen yli. Muutamia tuntia oli marginaali.
Kiitos 🙂
Kaikkea ei voikaan ennakoida, eikä se taitaisi olla edes mielekästä jos elämän kokonaisuutta ajattelee. Tässä kohtaa mietin myös, että mikä on tervettä itsekkyyttä ja mikä oman napansa kautta pullikointia. Rajat voivat olla häilyviä.
Noista myrskyistä. Tuosta pahimmasta kotilaakson tuhopäivästä oli vahvat varoitukset alueella aamusta saakka. Ei vaan ajateltu. Paikalliset suhtautuivat tilanteeseen rauhallisesti, vaikka moni oli järkyttynyt läheltäpiti tilanteista jotka osuivat kohdalle.