Palautuminen kuormituksesta tai stressistä on tärkeää. Ajoittain siihen on hyvä tietoisesti keskittyä, koska monenlainen tekeminen tai työ imaisee ihmisen mukaansa ja kuormittaa huomaamattakin. Kesä on palautumisen aikaa, on sitten lomalla tai työssä ja touhussa.
Oma työantajani vinkkasi palautumisen tärkeydestä juuri kesäloman alkaessa. Luin viestin läpi, niin kuin monen muunkin viestin. Tiedoksi saaneena ja huomioituna.
Teksti jäi kuitenkin mieleen ja otsikot kummittelemaan ajatuksissani. Jäin miettimään mitä palautuminen on ja mitä se minulle tarkoittaa. Miten palautua kuormituksesta niin että prosessi on todella hyväksi, eikä toteudu pakollisena tehtävänä. Pakon kanssa todellinen palautuminen jää puolitiehen. Keho palautuu, mieli ja aivot jäävät vaiheeseen. Tänä päivänä on paljon käytössä erilaisia elintoimintoja mittaavia laitteita ja rannekkeita. Niissä on myös palautumiseen liittyviä ominaisuuksia, joilla ne tulkitsevat sykettä tai verenpainetta. Ehkä ne ainakin antavat suuntaa siihen mihin olisi keskityttävä.
Loma ja kesä on palautumisen aikaa
Miten valmistautua lomalle lähtemiseen. Työtehtäviä on monenlaisia ja varmasti niistä irtaantuminen on myös jokaisella erityyppistä. Joskus riittää, että vain sulkee oven perässään. Toisessa työssä sitten vastaavasti olisi parasta, jos saisi johonkin itselle sopivaan kohtaan jätettyä työpöytänsä. Tyhjäksi ja puhtaaksi se tuskin koskaan tulee. Aina jää asioita kesken ja odottamaan.
Työnantajani lomalle lähtijän ohjeistusta on laatinut psykologi, psykoterapeutti Aino Kohtala, Terveystalosta. Olen tähän kirjoitukseen poiminut keskeisimmät teemat aiheesta omin kommentein.
Työtilanteen selkiyttäminen
Ennen loman alkamista on hyvä pysähtyä miettimään, mitkä ovat ensisijaisia asioita jotka pitää hoitaa. Priorisointia, ihan niin kuin lähes päivittäin pitää tehdä elämässä. Ajattelen asioita ja tehtäviä kokonaisuuksina tai laareina: mikä on olennaista/tärkeää, mikä voi odottaa ja kolmas laari on se mistä pidän itse eniten: minkä aika hoitaa.
Kiireen keskellä priorisointi ei aina tapahdu itsestään. Jäädään nysväämään johonkin pieneen ja epäolennaiseen, ehkä halutaan auttaa nopeasti jotakin tai saada asia käsistä pois. Se saattaa kuitenkin olla juuri se jonka aika hoitaa, ilman panostustakin.
Erityisesti lomalle lähtemisen aikoihin selkiyttäminen ja priorisointi on tärkeää. Silloin on mahdollista jäädä lomalle stressittömästi.
Lomalle lähtijän odotukset
Yksi keskeinen asia on odotukset. Mitä lomalta itse odotan, mitä haluan. Meneekö ne halut, ja toiveet yhteen muiden läheisten kanssa. Mitä tehdään yhdessä, mitä erikseen, jotta loma voidaan kokea onnistuneeksi. Miten toteutuu parhaiten että kesä on palautumisen aikaa juuri minulle.
Tässä piilee myös sudenkuoppia. Odotammeko lomalta liikaa ja saamme huomata, että stressitaso ei ole laskenut, eikä kesä ole ollut palautumisen aikaa, vaan päinvastoin. Vuosittain kerrotaan siitä, kuinka elokuussa on parisuhteissa eropiikki verrattuna muihin kuukausiin vuodessa. Lomaan on ehkä ladattu liikaa odotuksia, ja pettymykset niiden osalta ovat käymässä ylivoimaisiksi kun ollaan paljon yhdessä. Loma tuskin silloinkaan on se juurisyy eroon. Ne ovat paljon syvemmällä, mutta loma on saattanut nostaa ne pintaan.
On siis hyväksi pysähtyä yhdessä läheisten kanssa hetkeksi ja miettiä miten jokainen parhaiten palautuu ja nauttii lomastaan.
Mielessä pyörivät työasiat
Omassa elämässäni tämä on hankala kohta. Työasiat jäävät pyörimään mieleen herkästi ja niistä erottautumiseen saa käyttää aktiivisesti energiaa. Kesken jääneet asiat tai sellaiset asiat, joihin olisi pitänyt ehtiä paremmin valmistautumaan ovat niitä vaikeimpia jätettäviä. Suomalaiset ovat hyvin työorientoituneita ja haluavat kantaa vastuunsa tehtävistään. Lomalla on hyvä muistaa, että silloin on lupa jättää kaikki hetkeksi tauolle. Se lupa on tärkeä antaa myös itselle palautumisen käynnistymiseksi.
Tässäkin kohtaa usein se suurin kiinnipitäjä on oma mieli. Itse on itsensä pahin kriitikko myös irtipäästämisen asioissa.
Itse olen huomannut parhaaksi irtaantumistavaksi minkä tahansa maisemanvaihdoksen loman alkuun. Siirtymä tuo etäisyyttä työ/opiskeluasioihin, vaikka se olisi lyhytkin. Sen jälkeen jotakin vastapainoa arkiselle työlle. Jos tekee henkistä työtä, niin fyysinen tekeminen tuo sopivaa vastapainoa. On se sitten puutarhan hoitamista tai puiden pilkkomista. Fyysisen työn vastapainona vastaavasti henkisen puolen ravitsemista.
Loma on sinua varten
Loma on aikaa, joka on annettu sinun hyvinvointiasi ajatellen. Ihminen elää rytmissä, työn ja levon, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa. On mahdollista tehdä itselle mielekkäitä asioita, joihin ei arjessa riitä aika tai energia. Nyt siihen on mahdollisuus. Kuuntele itseäsi, mitä eniten juuri nyt tarvitsin? Se voi olla isompaa tai pienempää. Joskus se on vaikka ihan itsekseen kahvilassa käynti tai jäätelön nauttiminen rantakivellä.
Silloin kun omat lapset olivat pieniä ja työssä oltiin tiiviisti, kun niitä lomiakaan ei niin paljon ollut, niin minulla oli tapana ottaa muutama tunti itseäni varten. Lähdin kaupungille, missä en juuri koskaan käynyt. Kävin kahvilla kahvilassa ja nautin jonkun kahvileivän. Jotakin ihan muuta mitä tavallisesti tein. Mielessäni rallattelin: Tämä päivä on mun, tämä päivä on mun…
Se riitti ruuhkavuosiaikana jopa hyvin irtaantumiseen ja aivojen tuulettamiseen.
Miksi lomakausi on kesällä?
Lomakausi meillä on 2.5–30.9. välinen aika. Siitä säädetään työsuojelulaissa ja määritellään myös että pisin yhtenäinen jakso tulee sijoittaa kesäkaudelle.
Moni asia elämässä noudattaa rytmiä, joka toistuu. Myös koulujen loma-aika rytmittyy myös pääosin kesälle, jolloin on pidempi tauko olemassa. Jonkin suosituksen mukaan yhtäjaksoisen loman pituus olisi hyvä olla kolme-neljä viikkoa. Silloin ensimmäinen viikko irtaannutaan töistä ja viimeinen viikko jo vähintään alitajuisesti valmistaudutaan uuteen työkauteen. Väliin jää todellisen rentoutumisen aika.
Siitä miksi lomakausi osuu juuri kesään, en ole oikeasti saanut mitään varsinaista tietoa. Toki on paljon mukavampaa lomailla lämpimässä ja aurinkoisessa kelissä kuin marraskuun pimeydessä ja kosteudessa.
Kun kesä ei ole palautumisen aikaa
Ensimmäisenä koronakeväänä tein itse liian paljon töitä. Korona toi tullessaan yhden ihmisen verran lisätöitä olemassa olevien päälle. Oli kova ja raskas puolivuotinen, vaikkakin kiinnostava ja haastava monella tapaa. Viihdyin hyvin kriisissä tai kriisityössä, jolloin ei ollut valmiita toimintamalleja olemassa, vaan niitä luotiin sitä mukaa kun eteen tuli. Vietin sinä vuonna kuukauden kesäloman. Loma ei palauttanut ollenkaan. Sama kriisi oli ympärillä loma-arjessa olemassa. Etääntyminen oli vaikeaa, vaikka sen eteen yritti tehdä parhaansa. Silloin teimme lomamatkan asuntoautolla Nordkappiin. Ajettiin lähes yhtäjaksoisesti suoraan sinne. Ihmisiä ei ollut missään. Vasta perillä hengitys tasaantui vähän ja osasi jättää uutiset lukematta.
Loman jälkeen alkoi uupuneena kokonaan uuden työn valmistelut. Syksy meni sumussa. Vieläkin on vaikea erotella sieltä asioita. Joulun lähestyessä työnantajalta tuli viesti, että on lomaa käyttämättä paljon. Pidin silloin kuukauden joululoman. Siitä kaksi viikkoa mökillä, jossa nukuin käytännössä koko ajan. Vasta silloin lähdin palautumaan vuoden kuormituksesta. Palautuminen tapahtui talvella. Ehkä vuodenajalla ei ole niin paljon merkitystä, vaan sillä milloin on se aika, kun voi päästää irti. Ympärillä oleva yhteiskunta ja maailmantilanne voi kuormittaa kohtuuttomasti. Silloin on erityisen tärkeää tehdä työtä tietoisesti myös palautumisen eteen. Olet todellakin sen arvoinen. Aurinko nousee huomennakin 🙂
Aikaisemmin kirjoitettua aiheesta
Viisi toimivaa keinoa vähentää stressiä
Kesä on palautumisen aikaa. Mitkä ovat sinun parhaat vinkkisi palautumiseen?
Millaisia keinoja tai tapoja sinulla on valmistautua lepoon tai lomaan? Mikä auttaa irtaantumaan stressaavasta tilanteesta tai kokemuksesta parhaiten?
10 Responses
Tärkeä aihe tämä. Sitä lomaa kuitenkin jokainen odottaa ja varmaan jännittää joskus tuleeko levättyä tarpeeksi. Aloitan sanomalla, että itsellä on ensimmäisestä palkallisesta lomasta lähtien ollut kaikki lomat putkeen talvella. Asiasta on jokaisen työnantajan kanssa saatu sovittua. Palkanlaskijoilta tuli palautetta, mutta jotenkin niitä tasattiin sitten elokuussa, kun oli ilmeisen vaikea laskea oikeaa lomapalkkaa heti alkuvuodesta tms. Mutta, tärkeintä on ollut pitkä loma. Viikolla tai kahdella ei meinaa tehdä mitään. Moni ystäväni pitää työnantajan käskystä loman 2-3 pätkässä. Kuulostaa kamalalta. Ymmärrän toki, että aina ei voi ehkä kai pitää koko lomaa putkeen? Vai onko vain järjestelykysymys työpaikalla.. mutta tarpeeksi aikaa palautua työstä tarvitsee jokainen. Taitaa tulla loppupeleissä helpommaksi työnantajallekin, kun uupumus ei hiivi vaivihkaa henkilökuntaan.
Kiitos Tiina 🙂 Loman pituudella on kyllä paljon tekemistä levon ja stressitason laskemisessa. Talviaikaan loman pitäminen on oman kokemuksen mukaan yhtä laadukasta. Tänäkin vuonna pidin alkukeväästä myös kuukauden loman ja hyvää teki siihen kohtaan, vaikka muu perhe lomaili siinä vain hetken yhdessä.
Minä olen pitänyt lyhkäsiä lomia (max 15 pv) vuodesta 2007 ja olen pärjännyt huomattavasti paremmin niillä, kuin pitkillä palkallisella jaksoilla sitä ennen. Se on kai järjestelykysymys ja henkilökohtaisen palautumisen tarve. Enimmäkseen auttoi varmaan se, että lomaa pääsi järjestämään itselleen silloin, kun sitä eniten tarvitsi eikä silloin, kun sua käsketään lomailuun. Kesällä en pitänyt lomani koskaan, koska kesä oli muutenkin löysä työjakso ja päiviä pääsi lyhentämään huomattavasti.
Talvella lomailtiin sitten joulun jälkeen, koska joulunaika oli hyvin hektinen hetki. Ja sitten joskus keväällä lähdettiin aurinkoon pariksi viikoksi ennen seuraavaa kiireistä jaksoa. Näin siitä selvittiin tähän asti.
Tärkeää on että se loma, pituudesta riippumatta, on juuri itselle se oikea ja riittävä. Ollaan yksilöitä siinä. Itse olen ollut palkkatyössä koko ikäni ja saanut myös palkallisen loman joka vuosi. Viimeiset 15 vuotta lomapaäiviä on ollut virallisesti 38 vuodessa. Usein se on ollut minulle liian paljon ja olen pariin kertaan säästänyt niitä ja pitänyt kertyneet säästövapaat sitten pidempänä irtiottona työstä.
Hyvä postaus tärkeästä aiheesta, kiitos. Kesä on tosiaan palautumisen aikaa, ja syksyllä on mukava palata työhön ja opintoihin oikeasti levänneenä – minulle lepääminen tarkoittaa lähinnä sellaisten asioiden tekemistä, joista nautin. Liikun, luen/kuuntelen kirjoja, seikkailen yksitoistavuotiaan kanssa kotikaupungissa ja vähän joka puolella, nautin terassikahveista kahviloissa ja kotiterdellä, haahuilen ja ihmettelen. Pääasia, että pysyn poissa työasioista.
Tärkeintä minustakin on kaiken tekemisen keskellä se että pystyy irtaantumaan kokonaan työ- tai opiskelu yms asioista jotka muuten täyttävät vuoden. Etäisyys asioihin, ovat ne minkä tyyppisiä tahansa, tekee hyvää ja avartaa myös omaa mieltä. Tulee tilaa ajatuksiin ja aivoihin.
Minä olen ollut pitkällä (4vk) palkatulla kesälomalla vain pari kertaa elämässäni, joten kokemusta ei juurikaan ole sen tapaisesta lomailusta. Molemmat lomakaudet menivät pipariksi, koska ensimmäisenä olen suorittamassa lomani samalla tavalla kuin työtäni. Toisesta en muista juuri mitään uupumuksen takia. Yhtäaikainen vuorotyö ja opiskelu ei ollut mikään hyvä yhdistelmä.
Jäin opintovapaalle sen jälkeen, enkä koskaan palannut palkkatyöhön sen jälkee (ryhdyin yrittäjäksi).
Minä olen jyrkästi vastaan siitä, että lomakautta määritellään tiettyyn aikaan vuodesta. Toki on hyvää, että sitä saa kesällä (jos haluaa), mutta entäs jos ei halua? Tai jos haluaa ottaa pari viikkoa kerralla eikä koko loma. Silloin Nokialla lomakausi oli määrätty 1.7-31.8 ja oli hirveä tappelu heinäkuusta, koska koulut alkavat jo elokuun puolivälissä. Elokuu on taas matkustamiselle kaikista surkein hetki, jolloin koko Eurooppa lomailee.
Mielestäni työntekijöillä pitää olla aktiivisempi rooli ja asenne lomailuun ja sen sisältöön. Ihmisen pitää tiedostaa, että hänelle maksetaan siitä, että hänellä on aikaa huolehtia itsestään ja omasta työkyvystä. Apua pitää myös olla tarjolla, jos sitä kaivataan.
Loman suorittaminen on kyllä perästäpäin kostautuva asia. Monesti lomaan tulee ladattua odotuksia niin paljon että lepo ja rentoutuminen voi jäädä vähäiseksi. Vanhemiten vasta olen itsekin huomannut että ihan vaan oleilulle on hyvä jättää tilaa.
Jokaisella on oma tapa tyhjentää ja lomailla. Itse haluan mennä ja mennä ja mennä. Mitä enemmän olen liikkeessä sen onnellisempi olen ja sitä rentoutuneempi. Arkena kun olen aika paikallaan, niin sitten lomalla annan mennä täysillä.
Ihana ja se on tosissaan juuri noin, jokaisella on se oma ja itselle hyvä tapa irrottautua ja levätä. Itse ajattelen että se jokin muutos on laukaiseva tekijä tässäkin.