Eräänä kesäisenä päivänä lähdin aikuisen lapseni kanssa käymään museossa. Kohteeksi valikoitui Luonnontieteellinen museo, jossa kumpikaan ei ollut vuosiin käynyt. Kohde osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi ja nosti mietintään monenlaisia ajatuksia. Niitä hieman avaan tässä artikkelissa paikan markkinoinnin lisäksi. Tämä ei ole sponsoroitu kirjoitus, ihan vaan omaan kokemukseen perustuva 🙂
Historiallisen rakennuksen vaiheita
Arkkitehtuurisesti rakennus on myös kiinnostava ja sillä on ollut historian saatossa monia vaiheita.
Rakennus on ollut osana Helsingin katukuvaa jo toista sataa vuotta. Se on rakennettu 1913, jolloin elettiin vielä venäjän vallan alla. Julkisivultaan se on pysynyt lähes samanlaisena läpi vuosikymmenten.
Alkujaan siellä on toiminut venäläinen poikakoulu ja täytyy myöntää, että komeissa tiloissa on kimnaasi toiminut. Rakennus on ollut ensimmäinen talo Arkadiankadulla. Tyyliltään rakennus on uusbarokkia, joka lienee suojellut sitä purkamiselta myöhemmissä historian vaiheissa.
Poikakouluaika ei kovin kauaa kestänyt, sillä Suomen itsenäistyttyä sinne tuli jääkäripikaatin ja armeijan esikunnan tiloja. Asevelvollisuuden tultua käytäntöön kimnaasi muuttui Suomen ensimmäiseksi kadettikouluksi tammikuussa 1919. Oppiaineina olivat muun muassa taktiikka, kielet, matematiikka, sotahistoria, linnoitusoppi, aseoppi, hippologia (hevostiede) ja sotalait.
Kadettikoulun aikakin jäi lyhyeksi, sillä Helsingin yliopisto osti kiinteistön ja koko Arkadiankadun korttelin jo vuonna 1923 tieteelliseen käyttöön. Parin vuoden järjestelyjen jälkeen rakennukselle avautui jälleen uusi käyttötarkoitus. Siitä tuli Eläinmuseo 1925, jolloin sitä avattiin yleisölle. Alkuun muutaman tunnin verran kerran viikossa. Muun ajan talossa ahkeroivat alan opiskelijat ja tutkijat.
Luonnontieteellisen keskusmuseon perustamisen jälkeen (1988) alkoi erikoisnäyttelyiden aika. Ensimmäinen suuri, dinosauruksista kertova näyttely olikin jo 1994. Ja jo parin vuoden jälkeen Eläinmuseon nimi muuttui Luonnontieteelliseksi museoksi.
Kiinteistöön tehtiin iso peruskorjaus, joka sulki paikan kolmeksi vuodeksi 2005-2008, jonka jälkeen se avattiin nykyisessä muodossaan yleisölle.
Huomioita näyttelystä
Näyttely on jaettu eri osiin ja edetään järjestelmällisesti kokonaisuudesta toiseen. Erityistä koskettavuutta itse löysin näyttelystä, jossa käsiteltiin elämän historiaa ja syntyvaiheita. Elämän historiasta kertova näyttely johdatti elämän alkuhämäristä aina viimeisimmän jääkauden loppuvaiheisiin asti. Jotakin pysäyttävää siinä kohtaa tuli pintaan. Ihmisen aika on häviävän pieni aika kokonaisuudessa. Miljardien vuosien aikana tapahtuneet muutokset ja elämän kehittyminen pienistä trilobiiteistä dinosauruksiin on kiehtovaa tutkittavaa.
Melko nopeasti ihminen asettui jälleen omaan asemaansa. Todella pieneksi ja vaatimattomaksi osaksi maailmankaikkeutta. Kuinka usein ihminen kuvitteleekaan hallitsevansa ja tietävänsä ja osaavansa. Silti jokainen pieni luonnon osanenkin omaa perimää, osaamista ja selviämisen taitoa jopa enemmän kuin ihminen kaikessa viisaudessaan.
Toinen pysäyttävä kohta on ilmastonmuutosta käsittelevä näyttelyn osa. Se esittelee tutkimuksen tuoreinta tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjoiseen luontoon ja kannustaa omaehtoiseen ajatteluun.
Keskiössä ovat viimeisimmät jääkaudet, joita vasten peilataan tämän aikakauden ilmastonmuutoksen seurauksiin sekä inhimillisissä että ekologisissa ympäristöissä. Ensin ajattelin, että tästä alkaa se syyllistämisen osuus näyttelyssä. Jouduin muuttamaan ajatuskulkuani tutustuttuani esitettyihin näkökulmiin. Pitkässä saatossa maailman on kokenut monia ilmastollisia muutoksia, jotka ovat olleet muokkaamassa ekosysteemejä. Nyt laskennallisesti lähestyvää seuraavaa kylmenevää kautta uhkaa ilmaston lämpeneminen, josta kannetaan maailmanlaajuisesti huolta. Ihmisen aika on ollut maailman historiassa pieni, mutta merkittävä.
Näyttelyn tähtiä ovat viimeisimmän suuren ilmastonmuutoksen häviäjät kuten villamammutit, luolaleijona, jättiläishirvi ja villasarvikuono.
Viimeisten mammuttien kohtalo muodostui samankaltaiseksi kuin aiemmin kuolleitten lajitovereidensa: ilmasto muuttui ja ihminen saapui.
Jättiläishirven kohdalla joutui miettimään, millaisessa ympäristössä se on voinut liikkua kolmimetristen sarviensa kanssa. Komea eläin on ollut.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ihmiselle
Ilmastonmuutoksen vaikutukset ulottuvat maapallon hyvinvoinnin ja elämän lisäksi myös ihmisen elämään monella tavalla.
Puhutaan planetaarisesta terveydestä eli hyvinvointimme ja terveytemme ovat riippuvaisia ympäristömme hyvinvoinnista. Planetaarisen terveyden edellytys on kestävä elämäntapa, johon voimme vaikuttaa omilla elintavoillamme ja valinnoillamme.
Ilmastonmuutokseen liittyviä terveysvaikutuksia ovat esimerkiksi kuumuuden ja helteen vaikutukset, kroonisten sairauksien paheneminen sekä mielenterveyden ongelmien lisääntyminen.
Kyseessä on lopulta kaikkeen elolliseen vaikuttavat tapahtumat. Yksittäinen ihminen voi valinnoillaan tehdä jotakin, mutta isossa mittakaavassa merkittävimpiä ovat globaalisti solmittavat kansalliset sopimukset ja sekä teollisuuden yms. sitoutuminen muutokseen.
Olen aikaisemmin kirjoittanut artikkelin ekologia-ahdistuksesta, joka syntyy esimerkiksi siitä, kun ihminen tuntee olevansa voimaton muutoksen edessä ja kokee ylimitoitettua syyllisyyttä omista valinnoistaan.
Elollinen luonto on kautta vuosimiljardien sopeutunut muutoksiin. Nyt meneillään oleva muutos poikkeaa edellisistä erityisesti nopeutensa vuoksi. Siksi olemme huolissamme maapallon tulevaisuudesta.
Luonnontieteellinen museo antaa näyttelyjen kautta myös rohkaisua ihmiselle. Näyttely kannustaa kävijää pohtimaan itse, minkälaisia muutoksia luonnossamme on odotettavissa lähitulevaisuudessa sekä millä tavoin voisimme torjua tulevia haittoja ja sopeutua niihin. Tieto lisää ymmärrystä ja rauhoittaa myös mieltä sekä vaikuttaa asenteisiimme.
Käyntikohteeksi Luonnontieteellinen museo, Luomus
Itse olen käynyt museossa viimeksi sen ollessa Eläinmuseo. Erityisesti silloin on mieleen jäänyt kaksipäinen vasikka, joka oli museon varsinainen vetonaula. 1930-luvulla Hyvinkään Suopellon kartanossa syntynyt kaksipäinen vasikka on edelleen kiinnostava. Jo neljäs sukupolvi ihmettelee aikanaan alkion jakautumisen epäonnistumisen seurauksena syntynyttä erikoisuutta.
Vasikka löytyy Luonnontieteellisen museon ylimmästä kerroksesta, erillään muusta näyttelystä. Kerrotaan, että se oli hetken aikaa jopa hukassa viimeisten muutostöiden päätyttyä.
Museon sivut Luonnontiteteellinen museo
Aikaisemmin aiheesta
5 faktaa ekologia-ahdistuksen vähentämiseen
Waste&Feast, hävikistä hyötykäyttöön
Nyt on Sinun vuorosi
Onko Sinulle Luonnontieteellinen museo tuttu? Vai onko Eläinmuseo paremmin muistissa? Millaisia ajatuksia käyntisi on herättänyt? Mikä on jäänyt erityisesti mieleen?
6 Responses
Luonnontieteellisissä museoissa on tullut käytyä ulkomaan reissuilla ja aina ne ovat yhtä kiinnostavia. On muuten ykköskohde itselleni, sitten tulevat muut museot ja näyttelyt. Kehittyminen niin ihmisten, dinosaurusten kuin eläinten on aina yhtä kiehtovaa. En ole ikuisuuksiin käynyt Helsingin luonnontieteellisessä museossa, mutta tarkoitus on mennä seuraavan kerran kun pari päivää tulisi kaupungissa vietettyä.
Ulkomailla olen käynyt joissakin vastaavissa paikoissa. Osa tiedekeskuksia, jotka ovat olleet painottuneina elämän syntyhistoriaan ja sen muutoksiin. Eri paikkojen kautta saa laajan kuvan tutkijoiden huomioista ja tutkimustyöstä.
Tuo on kyllä komea rakennus. Helsingissä asuessa tuli usein käveltyä ohi, mutta jostakin syystäkin käyminen on jäänyt aina vain ajatuksen tasolle. Taidan olla käynyt joskus teini-ikäisenä.
Mielenkiintoisia nuo faktat ilmastonmuutoksesta. Sitä ei helposti tule ajatelleeksi mihin kaikkeen se lopulta vaikuttaa. Toivottavasti viisaammat keksivät keinon vähintään hidastaa sitä. Ja meidän muiden on syytä kantaa kortemme kekoon arjen valinnoilla.
Oma edellinen käynti tuonne on ollut viime vuosituhannella 😀
Oikeasti hämmästyin ensinnäkin sitä kuinka paljon siellä kävi vierailijoita ihan tavallisena arkipäivänä. Toiseksi ilahduin siitä kuinka mielenkiintoisesti näyttelyt oli koottu ja asiantuntevasti esitetty.
Kannattaa käväistä, jos on hoodeilla.
Tämä on upea museo! Pitäisi useammin ja enemmän käydä tällaisissa paikoissa. Ihan historian ja kulttuurisen aspektin vuoksi. Meillä kaikki lapset ovat innoissaan museoista (no ei nyt taiteesta, mutta…), ja olemme pyrkineet käymään kiehtovissa paikoissa juurikin ja erityisesti historian vuoksi.
Oli kyllä mahtava kokemus. Lasten ollessa pieniä tuli enemmän käytyä. Nyt harvemmin 🙂 Tänne sain mukaani aikuisen lapsen. Oli hänelläkin vuosia viereähtänyt edellisestä kerrasta.
Ihmisen asettuminen maailman kokonaisuuteen tulee täällä ja monessa muussakin historiallisessa museossa hyvin esille. Emme ole vain me, vaan myös kaikki meitä ennen ja meidän jälkeemme tulevat.