Puutarhan hoitamisella on monia positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin, sekä fyysisesti että henkisesti. Pienenkin puutarhan hoitamisella on isot vaikutukset hyvinvoinnille. Tässä artikkelissa käsittelen niistä joitakin. Puutarhan koko voi olla iso tai pieni, monet hyödyt hyvinvoinnille on huomattavissa itse tekemisessä, eikä niinkään plantaasin koossa.
Oma pienpuutarhurin elämä on koostunut useammasta vaiheesta. Vuosia sitten se oli pienen pihan puutarha, sen jälkeen kattopuutarha ja nykyisin parvekepuutarha. Lämpimän vuodenajan iloja, hieman omavaraisuutta sekä paljon kokeiluja kasvatuksen saralla.
Tässä artikkelissa käsittelen viittä näkökulmaa puutarhan hoitamiseen isosti tai pienesti. Olen itse aikanaan innostunut ruukkupuutarhan kautta kasvattamiseen. Silloin oli muutama iso kukkaruukku jossa kasvoi erilaisia yrttejä. Huomasin aika pian, kuinka merkittäväksi nuo saviruukut kävivät elämän melskeen keskellä. Siksikin usein tuon esille ihmisen luontosuhteen vahvistamista muodossa tai toisessa. Mahdollisuuksia on paljon ja jokaiselle löytyy se oma ja hyvä. Tässä kirjoituksessa keskityn vain yhteen eli puutarhan hoitamiseen ja sen vaikutuksiin ihmiselle. Jaottelussa on ollut tukena ChatGPT. Pitihän sitäkin kokeilla 🙂
1. Fyysinen hyvinvointi eli vaikutukset terveyteen
- Liikunta
Puutarhanhoito tarjoaa monipuolista liikuntaa, kuten kaivamista, kastelemista, kitkemistä ja istuttamista. Tämä auttaa parantamaan lihaskuntoa, joustavuutta ja kestävyyttä. Puutarhan koosta riippuu kuinka kuormittava sen hoitaminen keholle. Kaikissa malleissa tulee tehtyä arkiliikuntaa perustaessaan puutarhaa ja hoitaessaan kasveja.
- Verenpaineen alentaminen
Säännöllinen liikunta ja luonnossa oleminen yleensäkin voivat auttaa alentamaan verenpainetta ja parantamaan sydämen terveyttä. Jo pienikin aika vaikuttaa positiivisesti kokonaishyvinvointiin. Kasveille voi myös jutella, ne ovat hyviä kuuntelemaan ja rauhoittamaan mieltä
- Ravitsemus
Oman ruoan kasvattaminen kannustaa syömään terveellisemmin ja lisäämään ruokavalioon tuoreita, ravitsevia vihanneksia ja hedelmiä. Jotakin alkukantaista ihmistä ruokkivaa on myös se, että tuottaa itse jotakin ravintoa. Omavaraisuuden tunne tulee jo pienestä salaattipenkistä. Oma huomioni on myös se, että itse kasvatettu maistuu paremmalle kuin marketin vastaava. Omien käsien kautta viestittyy myös aivoille kokemusdataa.
2. Henkinen ja emotionaalinen hyvinvointi
- Stressin lievitys
Luonnossa oleminen ja fyysinen aktiivisuus auttavat vähentämään stressiä ja ahdistusta. Puutarhanhoito voi tarjota rauhallisen paikan rentoutumiseen ja mielenrauhan löytämiseen. Se on aikaa itselle ja omille ajatuksille. Kun katselee vaikka kukkivia kasveja, tulee huomatuksi kuinka hyvää ne tekevät. Hivelevät ja sivelevät, ovat varsinaista mielen ja sielunruokaa.
- Mielialan parantaminen
Kasvien hoitaminen ja kasvun seuraaminen voivat tuoda iloa ja tyytyväisyyttä. Puutarhanhoito voi toimia myös terapeuttisena toimintana, joka auttaa purkamaan negatiivisia tunteita. Käsillä tekeminen, aikaan saaminen ja onnistuminen kohottavat itseluottamusta ja kasvattavat omanarvon tunnetta. Pienestä siemenestä kasvaa suuri kasvi. Taimikasvatus on itselle ollut yksi merkittävistä kokemuksista, vaikka se vaatii olosuhteilta enemmän kuin valmiin taimen kanssa toimiminen. Ihan yhtä hyvin puutarhan voi perustaa taimitarhan taimien avulla. Hyvää tekevää kaikki mallit ja muodot. Kasvi kasvaa ja kehittyy juuri sinun kanssasi täyteen kukoistukseen.
- Luovuuden lisääntyminen
Puutarhan suunnittelu ja istutusten valinta voivat ruokkia luovuutta ja tarjota mahdollisuuden ilmaista itseään. Varsinkin silloin kun on isompi puutarha tai palsta käytettävissä. Tila määrittelee paljon sitä, mitä sinne voi laittaa kasvamaan. Joku rakastaa kukkien loistoa ja sitä että kukintaa riittää koko kaudeksi. Joku toinen suunnittelee hyötypuutarhan, josta voi nauttia myös ruokapöydässä. Kaikissa malleissa on luovuuden ja suunnitelmallisuuden hyvät elementit mukana.
3. Sosiaalinen hyvinvointi
- Yhteisöllisyys
Yhteisöpuutarhat ja puutarhanhoitoryhmät tarjoavat tilaisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhteyden luomiseen muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Kaupungeissa löytyy paljon taloyhtiöitä, jotka mahdollistavat asukkaiden puutarhanhoidon esimerkiksi erikokoisten kasvulavojen kautta. Kaupungit tarjoavat myös palstaviljelyä asukkailleen. Palstaa voi joutua odottamaan joskus pidempäänkin. Niihin syntyy oma yhteisö joka elää ja vaikuttaa alueella.
- Perhesiteiden vahvistaminen
Puutarhanhoito perheen kanssa voi vahvistaa perhesiteitä ja tarjota yhteisiä kokemuksia ja muistoja. Se on yhteistä tekemistä iästä riippumatta. Lapsen kanssa puutarhanhoitaminen tai vaikka yhden kasvin kasvattaminen on innostavaa ja auttaa ymmärtämään luonnon merkityksen. Kasvien kunnioittaminen ja hoivaaminen syntyy yhdessä tekemisen kautta.
4. Kognitiiviset hyödyt
- Tarkkaavaisuuden parantaminen
Puutarhanhoito vaatii keskittymistä ja suunnittelua, mikä voi auttaa parantamaan kognitiivisia taitoja ja tarkkaavaisuutta. Levoton mieli rauhoittuu luonnon keskellä. Puutarhassa havainnoidaan kasvien tilaa ja satokauden vaiheita. Opitaan lukemaan niiden kautta veden tai lannoituksen tarvetta. Voidaan kohentaa niiden hyvinvointia poistamalla huonoja lehtiä tai kukkineita kukkia, jotta kasvin ei tarvitse käyttää energiaa niiden hoitamiseen.
- Oppiminen ja tiedon lisääminen
Kasvien kasvatus ja hoitaminen tarjoavat mahdollisuuksia oppia luonnosta, ekologiasta ja puutarhanhoidon eri tekniikoista. Ihminen on oppiva ja kokeileva. Harrastuksena puutarhanhoitaminen avaa monia tutkimusmahdollisuuksia, jos on niistä kiinnostunut. Harrastuksesta saa vaikka kuinka tarkan tai johonkin menetelmään keskittymisen, jos haluaa. Toisaalta se on myös jotakin sellaista, joka toteutuu ja mahdollistuu myös hyvin yksinkertaisesti. Jatkuva oppiminen pitää innostusta yllä.
5. Ympäristötietoisuus
- Luontoyhteys
Puutarhanhoito vahvistaa yhteyttä luontoon ja ympäristöön, mikä voi lisätä ympäristötietoisuutta ja vastuullisuutta. Kasvilla on elämä ja sillä on paikkansa vuodenkierrossa. Joillakin se yksi vuosi, jotkut elävät vuodesta toiseen tuottaen satoa tai silmäniloa kasvattajalleen.
- Kestävä kehitys
Oman ruoan kasvattaminen ja kompostointi edistävät kestävää kehitystä ja vähentävät ympäristövaikutuksia. Se tavoitteena on tasapainottaa taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset asiat siten, että tämän päivän tarpeet tyydytetään vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia selviytyä. Pidetään huolta ympäristöstä kaikin tavoin.
Parvekepuutarhurin kiteyttämää
Puutarhanhoito tarjoaa siis monia fyysisiä, henkisiä, sosiaalisia ja kognitiivisia hyötyjä, ja se voi olla palkitseva harrastus kaikille ikäryhmille. Puutarhan hoitamisella on isot vaikutukset hyvinvoinnille riippumatta sen koosta tai tuotosten laadusta.
Itselläni on tällä hetkellä iso parveke, josta puolet on varattuna viljelylle. Olen hyötypuutarhuri, joten iso osa kasvateista päätyy ruokapöytään tuoreeltaan tai säilömisen kautta talvikaudella. Pääosaa esittää chili, joita onkin montaa lajiketta. Aina mukana myös joitakin uusia. Jokunen kasvi myös onnistuu talvehtimaan ja tuottaa iloa useampana vuonna.
Lisäksi löytyy vähän salaattia ja erilaisia yrttejä. Tomaatti ja kurkku tuottavat myös maistiaisia pitkin kesää. Niitä ei riitä säilöttäväksi saakka.
Muualla tai aikaisemmin kirjoitettua
Intohimona maailman pelastaminen
5 toimivaa keinoa vähentää stressiä
Nyt on sinun vuorosi
Kuuluuko puutarhanhoitaminen tai ruukkuviljely sinun kesääsi? Mitä kasvatat? Mitä kasvattaminen sinulle merkitsee?
6 Responses
Juuri näin – puutarhassa touhuaminen tekee todella hyvää monin tavoin!
Itse en ole koskaan ollut viherpeukalo, mutta huomaan nyt venhammiten, että kasvihuoneen pystytys, sen hoito ja istutusten kasvun seuraaminen on kivaa ja jollakin tavalla rentouttavaa ja eheyttävää. Eilen sain terassikukat, ja olen niistä iloinen.
Sama kokemus. Ei tarvitse olla isoja viljelyksiä, että se hoitaa niin kokonaisvaltaisesti ihmistä. Iloitaan ja nautitaan kaikesta kasvusta ja kauneudesta 🙂
Mulle puutarhanhoito on aina ollut negatiivinen, ksoka en onnistu siinä ja kukat kuolee muutamassa päivässä. Onneksi jonkin verran ruokakasveja sain onnistumaan, niin, että pataankin saatiin. Nyt ei ole puutarhaa, jota hoitaa ja olokin on parempi. Mielelläni kyllä katselen muiden puutarhoja ja nautin niistä, kunhan ei tarvitse itse ruveta tuhoamaan…
Sillä sitä pitää mennä mikä tuo itselle hyvää ja hoitavaa. Sinulla on paljon muuta iloa tuottavaa elämässäsi. Minäkin olen löytänyt hyötypuutarhan vasta hyvin aikuisena. Kaikella on aikansa.
Minusta ei koskaan tullut viherpeukaloa, vaikka kuinka yritin. Kasvatan muutaman onnettoman kukkasen ikkunalaudalla sekä ostan kaupassa ruukkuyrttejä, jotka kuoleva aina välillä keittiöni ankarissa olosuhteissa 😅. Olisi ihanaa saada joskus jotain aikaiseksi tuolla alalla.
Kokeilujen kautta olen jaksanut yrittää. Ja sitten kun on vähän saanut onnistumisen kokemusta niin tulee tarve oppia lisää. Olen löytänyt hyötypuutarhurin itsestäni vasta muutamia vuosia. Alkuun oli pieni oma piha, seuraavaksi kattopuutarha ja nyt iso parveke. Plantaasit pienentyvät kokoajan 😀