Taavitsaisen sukukappeli

Posted on Comments (13)

Niin se on Eevert ryhtynyt kirkonrakentajaksi. Pitkään hän sitä on miettinyt, mutta näämmä hiljalleen jo aloitellutkin. Liekö virittäjänä toimineet maassa käytävät presidentinvaalit. Onhan sitä eräällä presidenttiehdokkaallakin oma kappeli, niin miksi ei perintötalon talon isäntä sellaista maillensa havittelisi.

Siitä vain riittävää kalustoa esiin ja piirrustusten kanssa tutkailemaan millaisia raaka-aineita tarvitaan. Välineet ovatkin miestä myöden.

Saha
Saha ja verstas

 

Saha lienee pidempiaikaisille seuraajille jo tuttu, sillä se tuli vahingossa ruokaostosten mukana taloon. KLIK – niin löydät sahan alkulähteille. Silloinkin on eletty punaisten verhojen aikaa 😉

Saha hurisemaan ja töihin. Suoraa – no jaa! – saumaa sinne ja kiemuraisempaa (onnistui paremmin!) – tänne. Vai olikos se sauma nyt sittenkään oikea termi. Yhtä kaikki, hiljalleen sopivan näköisiä palasia saatiin kokoon ja tuotos jopa näyttää rakennukselta.

 

Teipattu kappeli
Teipattu kappeli

 

Hieman hutera vielä teippaustensa kanssa, mutta piti sitä hieman kasailla. Aikaisempaa talonrakennuskokemusta ei juuri ole, sillä Taavitsaisen sukutalo on koottu valmiista elementeistä ja joku oli kaiken jo aikaa sitten ajatellut valmiiksi.

 

Katonharja
Katonharja

 

Katonharja huitelee 35 sentissä. Kovin isoa kappelia ei nyt havitella, vaan sellaista jonka saa pidettyä esillä useammassa paikassa mielialan ja tarpeen mukaan. Ja on siirrettävissä paikasta toiseen.

Katolla oleva tötsä ei ole savupiippu, vaan kellotorni. Hieman kesken ovat suunnitelmat (ja sahailut) vielä siltä osin. Kello sinne kuitenkin tulee ja systeemi millä sitä soitetaan.

 

Ikkunoita
Ikkunoita

 

Ikkunoita on tässä kappelissa. Ehkä tästä tuleekin Valon kappeli. Ajattelin, että on mukava kurkistella niin ovista kuin ikkunoistakin sisälle – mikäli kaikkiin ei tule jotakin mikä päästää vain valon läpi ja estää varsinaisen katselemisen.

 

Sisältä
Sisältä päin

 

Seuraavaksi pitääkin sitten ratkaista millaisesta kappelista nyt sitten olisi kyse. Kalkittu, vaiko maalattu, vaiko paanumainen  niinkuin Paavolla, vai kenties perisuomalainen harmaakivi versio.

Mahdollisen ratkaisun jälkeen alkaa pintojen käsittely ja siinä sitä aikaa sitten vierähtääkin. Osa kerrallaan ja molemmin puolin. Paljon kuivumista ja painossa olemista.

Toinen suunnittelun kohde on sitten sisustus ja mitä aikakautta tai tyyliä se edustaisi?

Paljon on ratkaistavaa ja keksittävää. Saa kernaasti auttaa ja vinkkailla ajatuksia!

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *