![\"Keppik\u00e4velyll\u00e4\"](\"http:\/\/kinanen.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2010\/07\/keppi.jpg\" "\\"keppi\\"")
<\/a>\u2639<\/p>\n
Keppi on Eevertin talon k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4. Siell\u00e4 onkin keppej\u00e4 useampaan tarpeeseen. On is\u00e4n ja \u00e4idin vanhaa, isois\u00e4n juhlakeppi\u00e4 ja hauskaksi lahjaksi saatua kellokeppi\u00e4kin. Siihen on ruuvattu kiinni polkupy\u00f6r\u00e4n kello silt\u00e4varalta, ett\u00e4 ihan kiirus sen kanssa p\u00e4\u00e4see tulemaan. Oli siis mist\u00e4 valita.<\/p>\n
Eevert huomasi paraimmaksi is\u00e4n vanhan kepin.<\/p>\n
\u2639<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 ei tosin ollut se keppi mink\u00e4 Eevert muistaa. Alkuper\u00e4iselle, rakkaalle ja k\u00e4teensopivalle k\u00e4vi hassusti is\u00e4n kaupunkimatkallla. Is\u00e4 istui linja-autoa odottelemassa kaikessa rauhassa penkill\u00e4 pys\u00e4kin viesess\u00e4 kun paikalle saapui hyvin vihainen nuori mies. Ei mies is\u00e4lle vihainen ollut vaan tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4lleen jonka kanssa oli juuri riidellyt. Miehen paha olo sitten purkautui is\u00e4n keppiin. Nuorukainen nappasi vanhuksen kepin ja l\u00f6i sen polveaan vasten kappaleiksi. Kyll\u00e4 siin\u00e4 hyvin palvelleen puukepin s\u00e4leet lensiv\u00e4t ymp\u00e4ri pys\u00e4kki\u00e4.<\/p>\n
Tapahtumasta itsekin kauhistunut nuorukainen tuli v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti tunnontuskiin aiheuttamastaan vahingosta ja tahtoi toimittaa is\u00e4lle uuden kepin. Se tietenkin oli enemm\u00e4n kuin kohtuullista t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa. Muutaman p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 nolo ja katuvainen nuorimies seisoi kotitalon ovella tuomassa kaunista ja kiilt\u00e4v\u00e4\u00e4, uutuuttaan hohtavaa k\u00e4velykeppi\u00e4 korvaukseksi tihuty\u00f6st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\u2639<\/p>\n
Sellaisen kepin Eevert siis valitsi tuekseen.<\/p>\n
\u2639<\/p>\n
Murheellisia uutisia Eevert kuunteli illalla radiosta. Eevert on aina arvostanut eri taiteen edustajia ja suru-uutinen liittyikin er\u00e4\u00e4seen taidokkaan runoilijan kuolemaan. Hetken aikaa Eevert istui hiljaa ja mietti el\u00e4m\u00e4n arvaamattomuutta ja katoavaisuutta. Sanat ja muistot j\u00e4\u00e4v\u00e4t vaikka ihminen aikanaan j\u00e4tt\u00e4\u00e4kin maallisen tomumajansa. Mist\u00e4 lie k\u00e4teen sattunutkin kirja, josta Eevert luki ihmisyyden ajatuksia, tuon taitavan miehen kyn\u00e4st\u00e4 paperille j\u00e4ljentyneit\u00e4 lauseita…<\/p>\n
\u2639<\/p>\n
Pieni laulu ihmisest\u00e4<\/strong><\/p>\n \u2665<\/p>\n Ihminen tarvitsee ihmist\u00e4<\/p>\n ollakseen ihminen ihmiselle,<\/p>\n ollakseen itse ihminen.<\/p>\n L\u00e4mpimin peitto on toisen iho,<\/p>\n toisen ilo on parasta ruokaa.<\/p>\n Emme ole t\u00e4hti\u00e4, taivaan lintuja,<\/p>\n olemme ihmisi\u00e4, osa pitk\u00e4\u00e4 haavaa.<\/p>\n Ihminen tarvitsee ihmist\u00e4.<\/p>\n Ihminen ilman ihmist\u00e4<\/p>\n on v\u00e4hemm\u00e4n ihminen ihmisille,<\/p>\n v\u00e4hemm\u00e4n kuin ihminen voi olla.<\/p>\n Ihminen tarvitsee ihmist\u00e4.<\/p>\n \u2665<\/p>\n (Tommy Tabermann, Maa, 1987)<\/p>\n \u2639<\/p>\n Ilta h\u00e4m\u00e4rtyi hiljalleen ja pihakeinussa istui vaisu mies, k\u00e4dess\u00e4\u00e4n vanha kulunut runokirja.<\/p>\n Vain ruohikossa tapahtui. Mansikan lehdet vapisivat ja hein\u00e4t kahisivat. Pihalle saapui pieni siili. Katseli hetken mietiskelev\u00e4\u00e4 miest\u00e4 ja jatkoi matkaansa ruokakuppiaan etsiskellen. Eevert oli pit\u00e4nyt piikikk\u00e4\u00e4st\u00e4 yst\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n huolta kaikesta murheestaan huolimatta. Herkkupalat hiljaa rapisten h\u00e4visiv\u00e4t pikkuyst\u00e4v\u00e4n suuhun. Kiitokseksi pieni siili viel\u00e4 kiersi puutarhan.<\/p>\n \u2639<\/p>\n