{"id":2262,"date":"2010-12-23T15:00:34","date_gmt":"2010-12-23T13:00:34","guid":{"rendered":"http:\/\/kinanen.fi\/wordpress\/?p=2262"},"modified":"2010-12-23T15:55:43","modified_gmt":"2010-12-23T13:55:43","slug":"23-12-suutarin-vieraat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/23-12-suutarin-vieraat\/","title":{"rendered":"23.12. Suutarin vieraat – tarinan jatko-osa"},"content":{"rendered":"

Vihdoin kiemurtelevan tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyi kulkija. Pappa Panov painoi innoissaan kasvonsa huurteiseen ikkunaruutuun: ehk\u00e4 se oli Jeesus. Mutta sitten h\u00e4n vet\u00e4ytyi pettyneen\u00e4 takaisin. Kulkija oli tullut l\u00e4hemm\u00e4s. H\u00e4n l\u00f6ntysti hitaasti tiet\u00e4 pitkin pys\u00e4htyen v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4. Pappa Panov tunsi miehen. Se oli vanha kadunlakaisija, joka tuli kyl\u00e4lle joka viikko k\u00e4rryineen ja luutineen.<\/p>\n

\"Kylm\u00e4<\/a>
ei ket\u00e4\u00e4n tiell\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n

Pappa Panovia harmitti. Oli h\u00e4nell\u00e4 parempaakin katsottavaa kuin vanha kadunlakaisija. H\u00e4nh\u00e4n odotti Jumalaa, Kuningasta, Jeesusta. H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi \u00e4k\u00e4isesti selin ikkunaan ja odotti, kunnes arveli ukon ehtineen ohi. Mutta kun h\u00e4n taas k\u00e4\u00e4ntyi ikkunaan p\u00e4in, kadunlakaisija olikin juuri h\u00e4nen puotinsa kohdalla tien toisella puolella. Ukko oli pys\u00e4ytt\u00e4nyt k\u00e4rryns\u00e4 ja hieroi k\u00e4si\u00e4\u00e4n ja t\u00f6misteli jalkojaan. Pappa Panovia alkoi s\u00e4\u00e4litt\u00e4\u00e4. Miesparkaa n\u00e4ytti tosiaan palelevan. Ja ajatella, ett\u00e4 h\u00e4nen piti olla t\u00f6iss\u00e4 joulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin!<\/p>\n

Pappa Panov naputti ikkunaruutuun, mutta ukko ei kuullut. Pappa Panov meni ovelle.<\/p>\n

”Hei!” h\u00e4n huusi. ”Hei, mies!” Kadunlakaisija vilkaisi s\u00e4ik\u00e4htyneen\u00e4 ymp\u00e4rilleen. Ihmiset olivat usein h\u00e4nelle ilkeit\u00e4, koska h\u00e4nell\u00e4 oli sellainen ty\u00f6. Mutta pappa Panov n\u00e4ytti hymyilev\u00e4n.<\/p>\n

”Maistuisiko kuppi kahvia?” suutari kysyi. ”Sin\u00e4h\u00e4n n\u00e4yt\u00e4t olevan ihan j\u00e4\u00e4ss\u00e4.” Kadunlakaisija j\u00e4tti k\u00e4rryns\u00e4 silt\u00e4 seisomalta.<\/p>\n

\"Kuppi<\/a>
Kuppi kuumaa<\/figcaption><\/figure>\n

”Kyll\u00e4h\u00e4n se sopii”, h\u00e4n sanoi ja astui pikku puotiin. ”Olet kovin yst\u00e4v\u00e4llinen, kovin yst\u00e4v\u00e4llinen.”<\/p>\n

Pappa Panov h\u00e4mmensi kahvipannua.<\/p>\n

”T\u00e4m\u00e4 on v\u00e4hint\u00e4 mit\u00e4 voin tehd\u00e4”, h\u00e4n sanoi olkansa yli. ”Onhan nyt sent\u00e4\u00e4n joulu.”<\/p>\n

Ukko niiskautti nen\u00e4\u00e4ns\u00e4. ”T\u00e4ss\u00e4 minun jouluni sitten onkin”, h\u00e4n sanoi, otti kahvikupin, jota pappa Panov ojensi h\u00e4nelle, ja laahusti hellan \u00e4\u00e4reen l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen kosteat vaatteensa h\u00f6yrysiv\u00e4t ja niist\u00e4 l\u00e4hti tunkkainen haju.<\/p>\n

Pappa Panov palasi ikkunaan ja alkoi taas katsella oikealle ja vasemmalle.
\n”Vieraita tulossa, vai?” vanha kadunlakaisija murahti. ”Etten vain olisi tiell\u00e4?”<\/p>\n

Pappa Panov pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. ”Tuota noin\u2026 Oletko koskaan kuullut Jeesuksesta?”<\/p>\n

”Ai siit\u00e4, joka on sama kuin Jumala?” ukko sanoi.<\/p>\n

”H\u00e4n on tulossa t\u00e4n\u00e4\u00e4n meille”, pappa Panov vastasi.<\/p>\n

Ukko katsoi h\u00e4nt\u00e4 ihmeiss\u00e4\u00e4n ja pyyhki hitaasti nen\u00e4\u00e4ns\u00e4 takinhihaan.<\/p>\n

Pappa Panov kertoi h\u00e4nelle koko tarinan.<\/p>\n

”Siksi min\u00e4 nyt t\u00e4ss\u00e4 t\u00e4hyilen h\u00e4nt\u00e4”, h\u00e4n lopetti.<\/p>\n

\"Ikkuna\"<\/a>
Ikkunastaan suutari t\u00e4hyili kulkijoita<\/figcaption><\/figure>\n

Kadunlakaisija laski mukinsa hellan reunalle ja pudisti synk\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. ”No, toivottavasti sinua onnistaa”, h\u00e4n sanoi ja l\u00e4hti ovea kohti. ”Ja, tuota, kiitokset kahvista.” Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kadunlakaisija hymyili. Sitten h\u00e4n meni k\u00e4rryjens\u00e4 luo ja l\u00e4hti kiireesti eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Pappa Panov j\u00e4i seisomaan ovelle ja katselemaan h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4.<\/p>\n

H\u00e4n t\u00e4hyili oikealle ja vasemmalle. Talvip\u00e4iv\u00e4n aurinko paistoi kirkkaasti. Sen s\u00e4teet l\u00e4mmittiv\u00e4tkin sen verran, ett\u00e4 huurre alkoi sulaa ikkunasta ja liukkailta mukulakivilt\u00e4.<\/p>\n

Ihmisetkin olivat jo l\u00e4hteneet liikkeelle. Muutama juopunut hoiperteli kotiin edellisen illan juhlista, perheit\u00e4 kulki sukulaisten luo kyl\u00e4\u00e4n hienoissa vaatteissaan. He ny\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t ja hymyiliv\u00e4t pappa Panoville, joka seisoi puotinsa kynnyksell\u00e4.<\/p>\n

”Hyv\u00e4\u00e4 joulua, pappa Panov!” he huusivat. Ja vanha suutari ny\u00f6kk\u00e4ili ja hymyili heille mutta ei pys\u00e4ytt\u00e4nyt heit\u00e4, koska tunsi heid\u00e4t kaikki. H\u00e4n odotti vierasta.<\/p>\n

Juuri kun pappa Panov oli aikeissa sulkea oven ja menn\u00e4 sis\u00e4\u00e4n, h\u00e4n huomasi jotakin. Varjossa sein\u00e4n vierell\u00e4 kulki kompuroiden nuori nainen vauva syliss\u00e4\u00e4n. Nainen oli hyvin laiha ja v\u00e4syneen n\u00e4k\u00f6inen ja h\u00e4nen vaatteensa olivat kuluneet.<\/p>\n

Pappa Panov katseli naista. T\u00e4m\u00e4 oli jo melkein mennyt ohi, kun pappa Panov huusi:<\/p>\n

”Hei, ettek\u00f6 haluaisi tulla v\u00e4h\u00e4n l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n?” Nainen vilkaisi h\u00e4nt\u00e4 s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4neen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 kuin olisi aikonut l\u00e4hte\u00e4 juoksemaan karkuun. Mutta sitten h\u00e4n n\u00e4ki, miten vanhan suutarin silm\u00e4t tuikkivat silm\u00e4lasien takana.<\/p>\n

\"Takan<\/a>
Takan l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n

”Olette hyvin yst\u00e4v\u00e4llinen”, h\u00e4n sanoi astuessaan suutarin ohi t\u00e4m\u00e4n pikku puotiin.<\/p>\n

”Enp\u00e4 nyt tied\u00e4”, pappa Panov sanoi olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n kohauttaen. ”Te vain n\u00e4ytitte niin viluiselta. Onko teill\u00e4 viel\u00e4 pitk\u00e4kin matka?”<\/p>\n

”Naapurikyl\u00e4\u00e4n asti”, nainen vastasi. ”Viitisen kilometri\u00e4. Olen asunut myllyll\u00e4, mutta minulla ei ole en\u00e4\u00e4 rahaa vuokranmaksuun. Olen menossa serkkuni luo pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 saisin asua heill\u00e4. Minulla kun ei ole miest\u00e4.”<\/p>\n

Pappa Panov meni naisen luo hellan \u00e4\u00e4reen. ”Ettek\u00f6 huolisi leip\u00e4\u00e4 ja keittoa kanssani?” h\u00e4n kysyi. Mutta nainen pudisti ylpe\u00e4sti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"Papan<\/a>
Papan tarjoomukset<\/figcaption><\/figure>\n

”No, ainakin v\u00e4h\u00e4n l\u00e4mmint\u00e4 maitoa lapselle”, suutari sanoi ja otti lapsen \u00e4idin sylist\u00e4. ”Ei tarvitse huolestua”, h\u00e4n lis\u00e4si silm\u00e4t tuikkien, ”on minullakin ollut pieni\u00e4 lapsia.” H\u00e4n l\u00e4mmitti maitoa kattilassa ja alkoi sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 lapselle. Lapsi jokelsi ja potkiskeli h\u00e4nen syliss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

”Oi-joi!” pappa Panov sanoi p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n pudistaen, ”pikku raukalla ei ole kenki\u00e4.”<\/p>\n

”Kun ei ole varaa sellaisiin”, nuori nainen sanoi katkerana.<\/p>\n

Silloin pappa Panovin mieleen tuli ajatus. H\u00e4n ty\u00f6nsi sen pois, mutta se tuli uudestaan. Niin h\u00e4n haki laatikon korkean hyllyns\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Pienen pienet keng\u00e4t, jotka h\u00e4n oli tehnyt kauan, kauan sitten, olivat vauvalle juuri sopivat. Kuin h\u00e4nelle tehdyt!<\/p>\n

”T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4in, saatte n\u00e4m\u00e4”, suutari sanoi lempe\u00e4sti.<\/p>\n

Nuori nainen riemastui. ”Miten voin kiitt\u00e4\u00e4 teit\u00e4 kylliksi!” h\u00e4n huudahti.<\/p>\n

Mutta pappa Panov ei kuullut. H\u00e4n katseli huolestuneena ikkunasta ulos. Ettei vain Jeesus ollut kulkenut ohi sill\u00e4 aikaa, kun h\u00e4n ruokki lasta!<\/p>\n

”Onko jokin h\u00e4t\u00e4n\u00e4?” nuori nainen kysyi yst\u00e4v\u00e4llisesti.<\/p>\n

”Oletteko kuullut Jeesuksesta, joka syntyi jouluna?” vanha suutari kysyi.<\/p>\n

Nainen ny\u00f6kk\u00e4si.<\/p>\n

”H\u00e4n on tulossa meille t\u00e4n\u00e4\u00e4n”, pappa Panov sanoi. ”Niin h\u00e4n lupasi.” Ja\u00a0 h\u00e4n kertoi naiselle koko unensa \u2013 jos se yleens\u00e4 oli uni.<\/p>\n

Nuori nainen kuunteli ep\u00e4uskoisen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4. Kun vanha suutari oli p\u00e4\u00e4ssyt loppuun, nainen taputti yst\u00e4v\u00e4llisesti h\u00e4nen k\u00e4tt\u00e4\u00e4n. ”Toivottavasti unenne toteutuu”, h\u00e4n sanoi. ”Sen te kyll\u00e4 ansaitsisitte, kun olette ollut niin hyv\u00e4 minulle ja lapselleni.”<\/p>\n

Sen sanottuaan h\u00e4n l\u00e4hti.<\/p>\n

\"Kynttil\u00e4t<\/a>
Kynttil\u00e4t valaisevat illalla<\/figcaption><\/figure>\n

Pappa Panov sulki oven h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4. Sitten h\u00e4n keitti itselleen kaalikeittoa ja asettui taas ikkunan \u00e4\u00e4reen odottamaan.<\/p>\n

Tunnit kuluivat. Ihmisi\u00e4 tuli ja meni. Pappa Panov katsoi tarkasti jokaista ohikulkijaa. Mutta Jeesusta ei vain tullut.<\/p>\n

Pappa Panovia alkoi pelottaa. Jospa Jeesus olikin tullut, mutta h\u00e4n ei ollut tuntenut t\u00e4t\u00e4. Jospa Jeesus oli kulkenut nopeasti ohi sill\u00e4 aikaa, kun pappa Panov oli k\u00e4v\u00e4issyt kohentamassa tulta tai laittamassa keittoa. Vanha suutari ei voinut en\u00e4\u00e4 istua aloillaan. H\u00e4n meni pikku puotinsa ovelle katsomaan viel\u00e4 kerran.<\/p>\n

Ohi kulki kaikenlaista v\u00e4ke\u00e4, lapsia ja vanhoja miehi\u00e4, kerj\u00e4l\u00e4isi\u00e4 ja mummoja, iloisia ja happamia ihmisi\u00e4; toisille h\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si, toisille h\u00e4n hymyili, ja kerj\u00e4l\u00e4isille h\u00e4n antoi rahaa tai leip\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Mutta Jeesusta ei vain tullut.<\/p>\n

H\u00e4m\u00e4r\u00e4n tullen pappa Panov alkoi masentua. Ulkona nousi taas harmaa joulukuun sumu, ja pian h\u00e4n ei erottanut en\u00e4\u00e4 edes niiden muutamien ihmisten hahmoja, jotka kulkivat h\u00e4nen ikkunansa ohi.<\/p>\n

Surullisena vanha suutari sytytti \u00f6ljylamppunsa, lis\u00e4si hiili\u00e4 tuleen ja laittoi itselleen v\u00e4h\u00e4n illallista.<\/p>\n

Sy\u00f6ty\u00e4\u00e4n h\u00e4n istui v\u00e4syneen\u00e4 isoon korituoliin ja otti kirjansa esille. Mutta h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 oli niin raskas ja silm\u00e4ns\u00e4 niin v\u00e4syneet, ettei h\u00e4n saanut sanoista selv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

”Se oli sittenkin vain uni”, h\u00e4n sanoi surullisena itsekseen. ”Min\u00e4 niin halusin uskoa siihen. Min\u00e4 niin toivoin, ett\u00e4 h\u00e4n olisi tullut.”<\/p>\n

Kaksi isoa kyynelt\u00e4 nousi h\u00e4nen silmiins\u00e4 silm\u00e4lasien takana ja sumensi h\u00e4nen n\u00e4k\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n

\"\u00c4iti<\/a>
\u00c4iti ja lapsi<\/figcaption><\/figure>\n

Silloin h\u00e4nest\u00e4 n\u00e4ytti, kuin huoneeseen olisi tullut joku. Kyyneltens\u00e4 l\u00e4pi pappa Panov oli n\u00e4kevin\u00e4\u00e4n, miten pienen puodin l\u00e4pi kulki ihmisi\u00e4 pitk\u00e4n\u00e4 jonona. Siin\u00e4 oli kadunlakaisija ja \u00e4iti lapsena kanssa \u2013 kaikki ihmiset, jotka h\u00e4n oli sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4hnyt ja joille h\u00e4n oli puhunut.<\/p>\n

Kulkiessaan h\u00e4nen ohitseen he jokainen kuiskasivat:<\/p>\n

”Etk\u00f6 n\u00e4hnyt minua? Etk\u00f6 n\u00e4hnyt minua, pappa Panov?”<\/p>\n

”Kuka sin\u00e4 olet?” vanha suutari huudahti kompuroiden yl\u00f6s tuolistaan. ”Kuka sin\u00e4 oikein olet? Sano!”<\/p>\n

H\u00e4n kuuli saman \u00e4\u00e4nen kuin edellisen\u00e4 iltanakin. Mutta mist\u00e4 se tuli, sit\u00e4 h\u00e4n ei osannut sanoa.<\/p>\n

Minun oli n\u00e4lk\u00e4 ja te annoitte minulle sy\u00f6d\u00e4, minun oli jano ja te anoitte minulle juoda, minun oli kylm\u00e4 ja te kutsuitte minut sis\u00e4\u00e4n. Ne ihmiset joita t\u00e4n\u00e4\u00e4n autoit \u2013 koko ajan kun autoit heit\u00e4, autoit minua!”<\/p>\n

Sitten oli taas hiljaista.<\/p>\n

Vanhan miehen kyyneleet kuivuivat. Huoneessa ei n\u00e4kynyt ket\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

”Jaa-a, jaa-a”, pappa Panov tuumi sivellen pitki\u00e4, harmaita viiksi\u00e4\u00e4n. ”H\u00e4n tuli sittenkin!”<\/p>\n

Vanha suutari ny\u00f6kytteli miettiv\u00e4isesti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Sitten hymy levisi h\u00e4nen kasvoilleen ja tuike syttyi taas h\u00e4nen silmiins\u00e4 pienten, py\u00f6reiden silm\u00e4lasien taa.<\/p>\n

\u2606<\/p>\n

Sellainen oli Eevertin rakkain joulusatu. Mit\u00e4 ajattelet Pappa Panovista tai Suutari Martista ja h\u00e4nen joulustaan?<\/p>\n

Mit\u00e4 sin\u00e4 antaisit lahjaksi?<\/p>\n

\u2606<\/p>\n

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksest\u00e4 tai ajatuksiasi siit\u00e4 miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vihdoin kiemurtelevan tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyi kulkija. Pappa Panov painoi innoissaan kasvonsa huurteiseen ikkunaruutuun: ehk\u00e4 se oli Jeesus. Mutta sitten h\u00e4n vet\u00e4ytyi pettyneen\u00e4 takaisin. Kulkija oli tullut l\u00e4hemm\u00e4s. H\u00e4n l\u00f6ntysti hitaasti tiet\u00e4 pitkin pys\u00e4htyen v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4. Pappa Panov tunsi miehen. Se oli vanha kadunlakaisija, joka tuli kyl\u00e4lle joka viikko k\u00e4rryineen ja luutineen. Pappa Panovia harmitti. Oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[],"tags":[],"class_list":["post-2262","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2262","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2262"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2262\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2271,"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2262\/revisions\/2271"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2262"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2262"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2262"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}