![\"Huipulla\"](\"http:\/\/kinanen.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2011\/06\/Zillertal23.jpg\" "\\"Zillertal23\\"")
<\/a><\/p>\n
Se l\u00e4hestyi Eeverti\u00e4 ja lopulta ymp\u00e4r\u00f6i h\u00e4net kokonaan. Tuli kylm\u00e4. Valkoinen tuli aina vain l\u00e4hemm\u00e4ksi ja imaisi miehen mukaansa. Tuo uhkaava valkoinen muuttui j\u00e4\u00e4ksi. Hirmuisiksi j\u00e4\u00e4puikoiksi jotka olivat miehenmittaisia ja ne kaikki osoittivat juuri h\u00e4neen.<\/p>\n <\/p>\n J\u00e4\u00e4puikkoihin sekoittui v\u00e4rej\u00e4. Ensin punaisen s\u00e4vyj\u00e4, sitten sinisen ja lopulta kaikki s\u00e4vyt py\u00f6riv\u00e4t vinhaa vauhtia miehen ymp\u00e4rill\u00e4. En\u00e4\u00e4 ei tiennyt mist\u00e4 ottaa kiinni ja minne piti menn\u00e4. Mies vain liukasteli ja kompuroi j\u00e4isess\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Pian h\u00e4n huomasi tikapuut. Niit\u00e4 pitkin varmaan p\u00e4\u00e4sisi pois.<\/p>\n <\/p>\n Varmoin ottein h\u00e4n kapusi kylm\u00e4t tikapuut yl\u00f6s. Tikapuiden yl\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli leikkikeh\u00e4. Sellainen miss\u00e4 Eevertin lapsuudessa pikkulapset istuivat ja leikkiv\u00e4t pallolla. Puinen keh\u00e4 jossa lapsi oli turvassa. T\u00e4ss\u00e4 keh\u00e4ss\u00e4 eiv\u00e4t leikkineet lapset. Sinne oli laitettu vasikka joka ik\u00e4viss\u00e4\u00e4n huuteli siell\u00e4. Eevert yritti lohduttaa vasikkaa, mutta vasikka ei lohdutteluista piitannut. Py\u00f6ritteli vain silmi\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 n\u00e4ytti silt\u00e4 kuin se ei n\u00e4kisi mit\u00e4\u00e4n. Peruutti sitten pieneen leikkim\u00f6kkiins\u00e4 kadoksiin. Eevert huokaisi ja k\u00e4\u00e4ntyi takaisin. N\u00e4m\u00e4 tikapuut eiv\u00e4t vieneet h\u00e4nt\u00e4 pois t\u00e4st\u00e4 kummallisesta paikasta.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n \u00c4kki\u00e4 h\u00e4n oli taas kylm\u00e4n ja j\u00e4\u00e4n ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. Eevert nosti k\u00e4tens\u00e4 sivuille molemmilla puolilla oli j\u00e4inen, kostea sein\u00e4. Kylm\u00e4\u00e4 vett\u00e4 tippui h\u00e4nen niskaansa. Kattokin oli j\u00e4inen. Eevert huomasi edess\u00e4\u00e4n j\u00e4lleen portaat \u2013 tikapuut. Niiden luo h\u00e4n halusi. Niit\u00e4 pitkin h\u00e4n varmasti p\u00e4\u00e4sisi pois. Tikkaat olivat kylm\u00e4t. Pelottomasti h\u00e4n tarttui niihin ja l\u00e4hti hitaasti etenem\u00e4\u00e4n yl\u00f6s. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 paistoi aurinko \u2013 joko viimein h\u00e4n p\u00e4\u00e4sisi pois. Aurinko paistoi, mutta Eeverti\u00e4 kylm\u00e4si. Silmien edess\u00e4 oli suuren suuri pata.<\/p>\n Pata oli kyljell\u00e4\u00e4n ja sen edess\u00e4 paljon hiekkaleluja. Pikkulapsia houkuteltiin pataan sis\u00e4lle. Ja mit\u00e4h\u00e4n sitten tapahtuisi? Sit\u00e4 ei Eevert halunnut edes arvata. Hus, hus vain kaikki pikkulapset \u2013 pois pois tuommoisten houkuttelevien patojen l\u00e4helt\u00e4! H\u00e4tistelty\u00e4\u00e4n lapset pois, Eevert ryhtyi etsim\u00e4\u00e4n reitti\u00e4 pois t\u00e4st\u00e4 kummallisesta paikasta. Eevert l\u00f6ysi oven. Sen takaa varmasti p\u00e4\u00e4sisi pois! Mies kiiruhti ovelle, joka n\u00e4ytti kutsuvalta ja jonka edess\u00e4 oli kynnysmatto. Ja kynnysmatolla \u2013 voi kauhistus!<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a>