![\"Pala](\"http:\/\/kinanen.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2011\/06\/Zillertal46.jpg\" "\\"Zillertal46\\"")
<\/a>Polku (=tie) l\u00e4hti alhaalta ja nousi hiljalleen (= ajoittain 35 asteen kulmassa) kauniiden vuoristoniittyjen halki korkeuksiin. Majan sijainti oli 2046 metriss\u00e4, joten nousua tulikin sitten reilut 700m – 17 000 askelen voimin. Hubertus-k\u00e4vely on siis hyvin, hyvin, hyvin monta askelta taukoamatonta yl\u00e4m\u00e4ke\u00e4.<\/p>\n
Matkan varrella oli muutama majatalo, joka tarjosi virvokkeita. Niist\u00e4 he mit\u00e4 ilmeisimmin saivat pyyt\u00e4\u00e4 ihan mit\u00e4 tahansa. Kulkijoille niinkin rahvas asia kuin eurot, eiv\u00e4t merkinneet mit\u00e4\u00e4n t\u00e4n\u00e4 helteisen\u00e4 vuoristop\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
Itse\u00e4\u00e4nkin ihmetellen Eevert sitke\u00e4sti ja tasaisesti vaellussauvaansa tukeutuen nousi jatkuvaa rinnett\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in. Tervehti matkan varrella muutamia vuoristolehmi\u00e4, rapsutellen ja jutellen mukavia. Lehm\u00e4t ilmiselv\u00e4sti ymm\u00e4rsiv\u00e4t miehen lepertely\u00e4 ja nuolaisivat karhealla kielell\u00e4\u00e4n Eevertin hikist\u00e4 (= suolaista) k\u00e4sivartta kannustaakseen miest\u00e4 jatkamaan matkaansa.<\/p>\n Alkumatka kulki tiet\u00e4 pitkin. Loppumatka siirtyikin kotkareitille. Aika pian selvisi sekin millainen kotka on kyseess\u00e4. Lent\u00e4en matka olisikin taittunut varmasti sujuvammin. Viimeiset 200 metrin nousu (siis suoraan yl\u00f6sp\u00e4in korkeutta, eik\u00e4 ollenkaan esim. parin sadan metrin pituinen polunp\u00e4tk\u00e4) olikin hyvin pient\u00e4, kivist\u00e4 polkua. Kivill\u00e4 oli kohtalaisen helppo kulkea kuivalla kelill\u00e4. Polku ei tuntunut loppuvan ollenkaan ja miest\u00e4 jo jossakin v\u00e4liss\u00e4 huimasi kovastikin katsellessaan jyrkk\u00e4\u00e4 rinnett\u00e4 alasp\u00e4in.<\/p>\n Berliner h\u00fctte \u2013 tuo tavoiteltu m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4 viimein n\u00e4kyi horisontissa. Tai sen katto. Rakennus oli valtava! Nelikerroksinen majatalo jonka historia ylettyy 1800 luvulle saakka. Ikiaikasta kulkureitti\u00e4 pitkin oli Eevertkin saapunut vuorille. N\u00e4kymi\u00e4 riitti ja niit\u00e4 h\u00e4n j\u00e4ikin ihastelemaan majatalon terassille. Monenlaista kulkijaa siin\u00e4 viiv\u00e4htikin. Kiipeilij\u00f6it\u00e4, vaeltajia, p\u00e4iv\u00e4retkeilij\u00f6it\u00e4. Ja kaikki majatalon v\u00e4ki otti vastaan kuin kauan odotetun vieraan.<\/p>\n Eevert varasi tuosta vanhasta majatalosta huoneen. Huonekin oli muisto menneisyydest\u00e4. Juurikaan nykyaika ei pilkistellyt nurkista. Pieness\u00e4 huoneessa oli s\u00e4nky, jakkara ja pieni p\u00f6yt\u00e4 sek\u00e4 toinen patja lattialla. Siihen oli hyv\u00e4 matkalaisen oikaista.<\/p>\n Lukuisat pienet yksityskohdat kertoivat omaa tarinaansa niiden lukemattomien kulkijoiden vaiheista joita yli sadan vuoden aikana olivat t\u00e4\u00e4lt\u00e4 suojan saaneet ylitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n vuoria, ilmeisen merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 polkua pitkin.<\/p>\n Vanhoja pesup\u00f6yti\u00e4 oli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Yksi sellainen Eevertin huoneessakin. Peseytymisk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ne eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 olleet, enempikin ihastuttamassa vanhaa arvostavaa kulkijakuntaa. Vanhojen tavaroiden \u00e4\u00e4rell\u00e4 vier\u00e4htikin tovi jos toinenkin.<\/p>\n Eevertin pieness\u00e4 2x4m huoneessa oli sein\u00e4ll\u00e4 vaatepuu ja vanha peili. Pelist\u00e4 tuskin kuvajaistansa en\u00e4\u00e4 n\u00e4ki, mutta vaatepuu ajoi asiansa edelleenkin. Tuommoisen mielisin kotiinkin housujen ripustimeksi makuukamariini, mietiskeli mies viikatessaan vaellushousujaan paikoilleen.<\/p>\n Kauniita k\u00e4ytt\u00f6esineit\u00e4 esineit\u00e4 oli taltioitu niin seinille kuin ikkunalaudoillekin. Talo oli kaikkinensa melkoinen aarreaitta antiikista kiinnostuneille k\u00e4vij\u00f6ille.<\/p>\n Majatalossa oli 175 petipaikkaa, ei siis kovinkaan pieni paikka. Ja majatalo oli t\u00e4ynn\u00e4. Matkalaisten seassa oli my\u00f6s melkoinen joukko lapsia ja nuoria leirikoulujen merkeiss\u00e4. Eip\u00e4 arvannut p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kuinka paljon v\u00e4ke\u00e4 olikaan tullut vuorelle!<\/p>\n Vanha talo oli puuta sis\u00e4lt\u00e4. Illan tullen mekkala oli huima. Talo t\u00e4r\u00e4hteli kun isommat ja pienemm\u00e4t jalat kulkivat vanhoilla lankkulattioilla. Jymin\u00e4 oli p\u00e4\u00e4t\u00e4huimaavaa. Kuiskauskin muodostui hetkess\u00e4 karjaisuksi, niin hyv\u00e4 akustiikka ja kaikukoppa rakennus oli. Vanha Stradivariuskin olisi kadehtinut moista mallikasta melukoppaa. Talossa oli yleinen hiljaisuus klo 22, mik\u00e4 koski etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 leirikoululaisia. Aikuisten el\u00e4m\u00e4 jatkui my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n ja y\u00f6n hiljaisina tunteina jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n vessassa k\u00e4yminen her\u00e4tti 50 muuta matkalaista narinoillaan ja t\u00e4rin\u00f6ill\u00e4\u00e4n. Melkoinen kokemus y\u00f6 oli vanhalle miehelle – korvatulpista huolimatta.<\/p>\n Berliner h\u00fctte oli vuorilla. Tiet\u00e4 ei talolle tullut. Niinp\u00e4 sit\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4n kuinka moinen kerrostalo oli vuorelle rakennettu. Paljon oli tarvittu rakennusaineita. Puuta ja muuta. Puhumattakaan kaikesta siit\u00e4 mit\u00e4 keitti\u00f6 ja ravintola matkalaisille tarjosi.<\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a>