Jatan<\/a> taidetta \ud83d\ude42<\/p>\n <\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Anni Swanin joulusatu:<\/p>\n
Pienen\u00e4 ja avuttomana lep\u00e4si Jeesus-lapsi tallissa kurjalla olkivuoteellaan h\u00e4rkien, lammasten ja aasien vartioimana. Maaria, h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4, valvoi seimen luona ja onnellinen hymyily kaunisti h\u00e4nen kalpeita kasvojaan. Joosef oli liitt\u00e4nyt karkeat, ruskeat k\u00e4tens\u00e4 ristiin ja katseli syv\u00e4ll\u00e4 kunnioituksella pienokaista.<\/p>\n
Y\u00f6 joutui, ulkona kohisi myrsky ja kylm\u00e4\u00e4 lumir\u00e4nt\u00e4\u00e4 satoi. Usein peitti pilvi suuren kirkkaan joulut\u00e4hden, mutta sen kirkkaus oli niin voimakas, ett\u00e4 se pilvenkin l\u00e4pi valaisi seudun ja loi h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4\u00e4 valoaan talliin, jonka seinien sis\u00e4puolella\u00a0ihana salaisuus piili.<\/p>\n
Kaukaa it\u00e4isilt\u00e4 mailta oli saapunut ratsain kolme pyh\u00e4\u00e4 kuningasta. Samettiin ja kultakankaisiin verhottuina, kalliilla jalokivill\u00e4 koristettuina he polvistuivat pienen, kirkassilm\u00e4isen lapsen\u00a0eteen, joka ojenteli hentoja k\u00e4si\u00e4\u00e4n heit\u00e4 kohti. He toivat h\u00e4nelle kultaa osoittaakseen h\u00e4nelle, Kuninkaitten Kuninkaalle, alamaisuuttaan, lahjoittivat pyh\u00e4\u00e4 savua, josta levisi ihan tuoksu yli kolkon tallin, ja laskivat seimivuoteen \u00e4\u00e4reen mirhaa kunnioituksensa merkiksi.<\/p>\n
Kedolta tulivat my\u00f6s paimenet palvomaan pyh\u00e4\u00e4 pienokaista. Jokainen heist\u00e4 toi mukanaan lahjan, yksi karitsan, toinen vuohenvuonan, kolmas kyyhkysen ja taidokkaasti valmistetun lehm\u00e4nsarven, josta saattoi juoda. Vanhin, valkopartainen ukko, lahjoitti kalleimman aarteensa, puusta veistetyn kalenterin, joka ilmoitti p\u00e4iv\u00e4 ja kuukaudet, ja h\u00e4nen nuori, voimakas toverinsa otti paimenrepustaan kalistimen, jonka h\u00e4n itse oli joutoaikoinaan siroilla leikkauksilla koristanut.<\/p>\n
Mutta toisten takana seisoi pieni repalainen paimentytt\u00f6 arkana ja pelokkaana. H\u00e4n kohosi varpailleen voidaakseen h\u00e4nkin n\u00e4hd\u00e4 vilahduksen vastasyntyneest\u00e4. Mutta paimenten leve\u00e4t hartiat peittiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 seimen, ja tyt\u00f6n t\u00e4ytyi kumartua\u00a0kurkistamaan miesten s\u00e4\u00e4rien v\u00e4list\u00e4. Silloin h\u00e4n n\u00e4ki olkivuoteella pienokaisen, jonka silm\u00e4t katselivat h\u00e4nt\u00e4 niin ihmeellisell\u00e4 katseella, ett\u00e4 \u00a0h\u00e4n t\u00e4ynn\u00e4 harrasta ihailua polvistui.<\/p>\n
Haiken mielin h\u00e4n katseli toisten lahjoja – mielell\u00e4\u00e4n h\u00e4nkin olisi antanut ihmelapselle pienen pikkuriikkisen lahjan rakkautensa merkiksi. Mutta h\u00e4n oli vain pieni k\u00f6yh\u00e4 paimentytt\u00f6, h\u00e4nen laihat, ty\u00f6n kovettamat \u00a0k\u00e4tens\u00e4 olivat\u00a0tyhj\u00e4t, aivan tyhj\u00e4t. Ei mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nell\u00e4 ollut lahjoitettavana.\u00a0Mutta korkealla sinitaivaan laella seisoi enkeli Gabriel. H\u00e4n n\u00e4ki paimentyt\u00f6n surun, ja syv\u00e4sti s\u00e4\u00e4lien h\u00e4n laskeutui\u00a0taivaasta, liiteli hiljaa sis\u00e4\u00e4n kurjaan talliin ja tiedusteli tyt\u00f6n huolen syyt\u00e4.<\/p>\n
”Ah”, vastasi t\u00e4m\u00e4 , ”haluaisin mielell\u00e4ni lahjoittaa seimen pienokaiselle lahjan, mutta minulla ei ole mit\u00e4\u00e4, jota voisin antaa.”<\/p>\n
”Mit\u00e4 tahtoisit h\u00e4nelle antaa?”\u00a0kysyi lempe\u00e4 enkeli\u00e4\u00e4ni.<\/p>\n
”Kuninkaat ja paimenet ovat jo antaneet Jeesus-lapselle niin paljon kauniita lahjoja, ettei h\u00e4nelt\u00e4 varmaankaan mit\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 puutu”, huokasi tytt\u00f6 suruissaan.<\/p>\n
”Eiv\u00e4tk\u00f6 he ole jotakin unohtaneet?” kyseli enkeli edelleen, ”ajattelepas!”<\/p>\n
Nopeasti paimentytt\u00f6 vastasi: ”Jospa voisin antaa h\u00e4nelle ruusuja, valkeita tai punaisia ruusuja. Eih\u00e4n armas pienokainen ole saanut ainoatakaan kukkaa. Mutta tuiki mahdotontatahan se on, ulkona on kolea talvi ja kev\u00e4t kukkineen on viel\u00e4 kaukana.”<\/p>\n
Silloin enkeli tarttui tyt\u00f6n k\u00e4teen. Ja he astuivat yhdess\u00e4 lumiselle kedolle, ja ihmeellinen valo kirkasti heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n olevat vuoret ja laitumet. Enkeli iski sauvansa \u00a0maahan, ja silloin tapahtui ihana ihme. Maasta puhkesi pieni\u00e4 kukkia, suloisia, kumman kauniita ruusuja. Niiden ter\u00e4lehdet olivat hopeanvalkoiset ja kuultavat kuin hienon hieno alabasteri, ja kukkakuvun keskell\u00e4 loisti kultainen risti.<\/p>\n
Riemuiten k\u00f6yh\u00e4 paimentytt\u00f6 poimi esiliinansa t\u00e4yteen ihania ruusuja ja juoksi sitten nopasti kedon yli talliin. Seimen luona h\u00e4n siroitti kukkas-aarteensa lapsen yli, niin ett\u00e4 pienokainen tykk\u00e4n\u00e4\u00e4n peittyi tuoksuviin, valkoisiin ruusuihin.<\/p>\n
Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n polvistui ja palvoi Kristus-lasta syd\u00e4n\u00a0t\u00e4ynn\u00e4 hell\u00e4\u00e4 rakkautta ja harrasta onnea.<\/p>\n
Ja h\u00e4n sanoi: ”Nyt min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 Messias on tullut. Taivaan enkeli on puhunut minulle ja min\u00e4 olen n\u00e4hnyt kuninkaitten polvistuvan seimen \u00e4\u00e4ress\u00e4. Ja olen n\u00e4hnyt ruusujen kukkivan talviy\u00f6n\u00e4 h\u00e4nen kunniakseen.<\/p>\n
<\/p>\n
Eevert uneksii tietenkin samoja asioita kuin monet muutkin!<\/p>\n
<\/p>\nUneksijan lahjat<\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Aattoaamuun liittyy aina aivan omanlaistaan j\u00e4nnityst\u00e4. Koti on siivottu ja saatettu juhlakuntoon. Viimeisi\u00e4, ehk\u00e4 jopa perinteisi\u00e4 askareita kuuluu jouluaaton teht\u00e4viin. Yksi sellainen Eevertill\u00e4 on kuusen koristelu hyvin varhain aamulla. Mets\u00e4st\u00e4 noudettu kuusi saa kynttil\u00e4t oksilleen. Kauniit joulupallot loistavat kynttil\u00e4iden valossa satumaista hohdettaan. Karkkikaupan piparminttusauvat ovat l\u00f6yt\u00e4neet my\u00f6s tiens\u00e4 kuusen oksille. Ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siel\u00e4 olevan t\u00f6tter\u00f6llinen […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[],"tags":[],"class_list":["post-4055","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4055","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4055"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4055\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4265,"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4055\/revisions\/4265"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4055"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4055"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kinanen.fi\/nukkekoti\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4055"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
![\"Herkkut\u00f6tter\u00f6\"](\"http:\/\/kinanen.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2011\/12\/Aatto1.jpg\" "\\"Aatto1\\"")
<\/a>