![\"Hevoset\"](\"http:\/\/kinanen.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2013\/07\/IMG_6702.jpg\")
<\/a><\/p>\n
Auto pys\u00e4k\u00f6itiin pienen m\u00f6kin tuntumaan. Ensimm\u00e4isen\u00e4 tervehtim\u00e4\u00e4n tulivat yst\u00e4v\u00e4lliset ja uskomattoman kauniit hevoset. Niiden kanssa seurustellessa kului useampi hetki, sill\u00e4 vieraat kulkijat t\u00e4ytyi tarkoin tarkistella joka puolelata. Hevosten seurana oli lehmi\u00e4, vasikoita, poneja ja aasi.
\nMelkein kuin olisi taas el\u00e4intarhassa k\u00e4ynyt.<\/p>\n
<\/p>\n <\/p>\n Laitumilla olisi viihtynyt pidemp\u00e4\u00e4nkin. Niin kauniit maisemat sielt\u00e4 aukenivat. Sielt\u00e4kin l\u00f6ytyi vuorimaja, joka oli em\u00e4nt\u00e4mme hallinnassa. Se ei kuitenkaan ollut p\u00e4\u00e4kohteemme t\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Matka jatkui jalkaisin kohti huippua. Joka oli ihan tuossa vieress\u00e4. Niin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 monesti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tuossahan se… tuumi Eevert mieless\u00e4\u00e4n ja huomasi pian huomautuksensa olevan taas totta. Matkaa rinteell\u00e4 noustavaksi tuli aivan tarpeeksi vaikka autolla huristettiinkin alkumatka.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Pian silmiss\u00e4 jo siinteli pikkuinen talo suhteellisen jyrk\u00e4ss\u00e4 rinteess\u00e4. Miten ihmeess\u00e4 se onkin pysynyt paikoillaan talvet ja kaikki. Hieman korkeammalla sijaitsi my\u00f6s huippu jonne olimme suuntaamassa. Niin t\u00e4ll\u00e4 kuin useimmilla muillakin huipuilla on risti. Suunta oli siis selv\u00e4sti n\u00e4kyvill\u00e4 jo alkumatkasta.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Hiljalleen matkan varrella ollut pikkum\u00f6kki l\u00e4heni. Se oli kuin suora poiminta Eevertin \u00e4idin kertomien Pikku-Heidi kertomusten p\u00e4\u00e4tapahtumapaikoista. Vuoriniittyj\u00e4 ja isois\u00e4n pikkuinen maja jossa Heidi vietti aikaansa pienen\u00e4 tytt\u00f6n\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n T\u00e4\u00e4lt\u00e4 sit\u00e4 on hyv\u00e4 maailman menoa tutkiskella. Rauhaa ja hiljaisuutta riitti. Vuorilla on aina hiljaista – jos ei lasketa mukaan karjan kelloja ja visert\u00e4vi\u00e4 lintuja.<\/p>\n Unelmissaan Eevert j\u00e4i majaan viett\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4ivi\u00e4. Suunnitteli jo laskeutuvansa majan toiselle lavetille lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n V\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin p\u00e4iv\u00e4unille oli asettauduttava… niin houkutteleva peti siell\u00e4 odotti kauniisti sijattuna.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Pieni tulisija oli m\u00f6kiss\u00e4 ja siin\u00e4 sit\u00e4 somasti kahvit keitt\u00e4isi ja vaikka pienen sopan. Puita ei juuri t\u00e4ll\u00e4 korkeudella ollut, joten ne joutuu kulija tuomaan mukanaan.<\/p>\n <\/p>\n Majalta suunnistettiin huipulle. Ottenspizin 2200m korkeuteen oli selv\u00e4 suunta. Harjannetta pitkin yl\u00f6s. Mit\u00e4 pidemm\u00e4lle p\u00e4\u00e4si niin sit\u00e4 enemm\u00e4n askel painoi. Eevertkin joutui jo useamman kerran pyyhkim\u00e4\u00e4n hike\u00e4 matkan varrella.<\/p>\n Lopulta huippu saavutettin ja ev\u00e4\u00e4t sy\u00f6tiin asianmukaisella hartaudella. Huipulla oleminen pist\u00e4\u00e4 ihmisen hiljaiseksi. Kovin on pieni ihminen t\u00e4ss\u00e4 maailmassa.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Huipulla oli p\u00f6yt\u00e4. Em\u00e4nt\u00e4 Herta kertoi, ett\u00e4 siell\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n vuosittain messu ja p\u00f6yt\u00e4 toimii alttarip\u00f6yt\u00e4n\u00e4. Eevertille j\u00e4i ep\u00e4selv\u00e4ksi mist\u00e4 messusta on kysymys ja kuinka laajasti kyl\u00e4n v\u00e4ke\u00e4 siihen osallistuu. It\u00e4valta on hyvin katolinen tai uskonnollinen maa ja se n\u00e4kyy my\u00f6s arjen keskell\u00e4. Peltotilkkujen varrella ja teiden vierilt\u00e4 l\u00f6ytyy pieni\u00e4 kappeleita tai muistotauluja risteineen.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Leiv\u00e4n ja viinin sijasta huipun p\u00f6yd\u00e4lle asetettiin snapsilasit ja pullo. T\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4in on tapana ottaa pienet is\u00e4nt\u00e4v\u00e4en snapsit huiputellessa. Ja hyv\u00e4lt\u00e4 t\u00e4m\u00e4 aprikoosit\u00f6mssy maisui Eevertinkin suussa.<\/p>\n Hetken aikaa etsittiin alppiruusua, mutta se ei t\u00e4ll\u00e4kertaa kulkijoille paljastanut kasvupaikkaansa. Seuraavalla kerralla sitten.<\/p>\n Aikansa nautittuaan maisemista alkoi laskeutuminen, joka t\u00e4ll\u00e4kin kertaa osoittautui kuitenkin nousua vaikeammaksi.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Paluumatkalla poikettiin uudelleen majalla ja istuttiin viel\u00e4 hetki puhdasta ilmaa haistellen. M\u00f6kin hyv\u00e4stelyt olivat hell\u00e4t ja se j\u00e4tti varmasti j\u00e4lkens\u00e4 Eevertin mieleen.<\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a>