![\"Kotim\u00f6kki\"](\"http:\/\/kinanen.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2013\/07\/IMG_6963.jpg\")
<\/a><\/p>\n
Aikansa noustuaan kotim\u00f6kki muuttui yh\u00e4 pienemm\u00e4ksi ja lopulta j\u00e4i mutkaisen tien taakse n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin.<\/p>\n
<\/p>\n <\/p>\n Avautuvat n\u00e4kym\u00e4t huumasivat miehen niin ett\u00e4 pikainen paluu takaisin kotilaaksoon h\u00e4visi jonnekin ihmetyksen tunteen alle ja matka jatkui aina vain ylemm\u00e4ksi. Retkiev\u00e4\u00e4n\u00e4 oli Eevertill\u00e4 1,5 litran pullollinen j\u00e4\u00e4teet\u00e4. Mit\u00e4p\u00e4 sit\u00e4 muuta tarvitsisi hellep\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin juotavaa.<\/p>\n Juotava hupeni melko tiuhaan ja pian jo pullon pohja n\u00e4kyi uhkaavan selke\u00e4sti. Vuorilla kun ollaan niin onneksi on vuoripuroja joiden raikas vesi virvoittaa kulkijan. Viis siit\u00e4 vaikka tiet\u00e4\u00e4kin purojen tulevan alas laidunmaiden l\u00e4pi.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Jano oli kova joten hyvin kelpasi sek\u00e4 pieni suihku ett\u00e4 juominen tien vierustan pienest\u00e4 vesiputouksesta. Kummasti sit\u00e4 kuivakin mies huomaa elpyv\u00e4ns\u00e4 kun saa riitt\u00e4v\u00e4sti vett\u00e4 juotua. Siisp\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkin j\u00e4lkeen Eevertin jalat kuljettivat h\u00e4nt\u00e4 yh\u00e4 ylemm\u00e4ksi.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Lopulta laakso oli j\u00e4\u00e4nyt niin kauas ja niin alas ett\u00e4 karttaa tutkittuaan mies katsoi parhaimmaksi tehd\u00e4 retkest\u00e4\u00e4n rengasmatkan ja jatkaa viel\u00e4 hieman eteenp\u00e4in ja laskeutua sitten hieman jyrkemp\u00e4\u00e4 rinnett\u00e4 takaisin laaksoon.<\/p>\n Juoma oli jo tyystin loppu joten pullo oli t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 el\u00e4inten ja kulkijoiden juoma-altaasta. Aikaa oli kulunut jo sen verran ett\u00e4 hieman jo hiukopalaakin olisi kaivannut. Repusta ei kuitenkaan l\u00f6ytynyt murenaakaan.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Vesipullon t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n mies jatkoi matkaansa.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Viel\u00e4 oli noustava melkoinen matka ennenkuin p\u00e4\u00e4sisi alas laaksoon viev\u00e4lle polulle.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Tuntui silt\u00e4 kuin paluu polku ei koskaan tulisi vastaan. Jatkuvasti tie vei eteenp\u00e4in ja yl\u00f6sp\u00e4in. Vastap\u00e4iselt\u00e4 rinteelt\u00e4 Eevert tunnisti tuttuja taloja. Nekin olivat melko korkealla laakoa ajatellen. Kuinkahan kauas olenkaan tullut, miettii Eevert tallustaessaan helteess\u00e4 yh\u00e4 vain eteenp\u00e4in.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Lopulta l\u00f6ytyi merkki alas viev\u00e4st\u00e4 polusta. Polkua oli vaikea havaita maastosta k\u00e4sin, mutta onneksi se oli hyvin merkitty. Alasp\u00e4in oli hyvin vaikeaa ja hidasta kulkea l\u00e4hes pystysuoraa rinnett\u00e4. Jokainen askel tuli tarkasti katsoa ja varmistaa sauvoilla ettei vain jalka lipsahtaisi jolloin koko mies kierisi lujaa vauhtia alasp\u00e4in.<\/p>\n Synkemm\u00e4n osuuden aikana kuului my\u00f6s melkoista rymin\u00e4\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 mets\u00e4st\u00e4. kaksi komeaa gemssi\u00e4 rymisteli vauhdilla Eevertin ohitse. Oli se vain hirmuista juoksemista n\u00e4inkin vaikeassa maastossa.<\/p>\n Suoraa alastuloa oli tultu l\u00e4hemm\u00e4s pari tuntia kun viimein h\u00e4\u00e4m\u00f6tti pieni tie mets\u00e4n reunassa. Sit\u00e4 kohden!<\/p>\n Alhaalla tiell\u00e4 Eevert kohtasi Marian. Alkuun mies ep\u00e4ili n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 jo v\u00e4symyksen, n\u00e4l\u00e4n ja janon ohella jo n\u00e4kyj\u00e4. Pieni hetki vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 seurassa palkitsi kulkijan. \u00c4iti maa antoi pian parastaan ja johdatti Eevertin uskomattomien mets\u00e4mannsikkapaikkojen kohdalle. Kourakaupalla sai Eevert seurueineen makustella marjoja ja saada voimia loppumatkalle.<\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a>