![\"Postilaatikolla\"](\"http:\/\/kinanen.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2013\/10\/12.12b.jpg\")
<\/a><\/p>\n
Ensin kyll\u00e4 keitet\u00e4\u00e4n kahvit ja luetaan p\u00e4iv\u00e4n lehti. Mihink\u00e4s t\u00e4ss\u00e4 kiire. Tenho-koira on samaa mielt\u00e4. Se ei niin erityisesti pid\u00e4 pakkasesta, vaan mieluusti oleskelee kylmin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4n takan edustalla torkkuen.<\/p>\n
<\/p>\n <\/p>\n Lehdess\u00e4 on kiinnostava artikkeli ketusta ja kaikista niist\u00e4 uskomuksista ja tarinoista joita kettuun liitet\u00e4\u00e4n. Monissa saduissa on esiintynyt kettu monien muiden mets\u00e4n vakioasukkien joukossa. Ketun vanha nimi suomessa on repo. Kettu-sana on alun perin\u00a0tarkoittanut nahkaa, jonka hankkimiseksi repoja mets\u00e4stettiin. Aikaa my\u00f6ten nahkaa kuvaava sana on tullut m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n koko el\u00e4int\u00e4. Kettu Repolainen – ovela ja viekas el\u00e4n. Se taitaa kyll\u00e4 perustua ketun kuuloon. Se voi kuulla hiiren tai myyr\u00e4n liikeet parinkin sadan metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Siksip\u00e4 harvoin mets\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4see kettua kohtaamaan. Ihminen ei niin kovin hiljaa koskaan osaa olla.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Eevert on tavannut kerran nuorena miehen\u00e4 ketun mets\u00e4tiell\u00e4. Mies oli k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 takametsien tyt\u00e4rten luona kyl\u00e4ss\u00e4 ja polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 palasi takaisin kotikyl\u00e4\u00e4n. Matka oli pitk\u00e4lti alam\u00e4ke\u00e4 eik\u00e4 polkimia juuri tarvinnut. Jossain kohden kotimatkaa py\u00f6r\u00e4n rullatessa eteenp\u00e4in mets\u00e4st\u00e4 hyp\u00e4hti kettu tielle juoksemaan. Parikymment\u00e4 metri\u00e4 mentiin rinnakkain kunnes repo huomasi toisen kulkijan ja vilkkaasti katosi takaisin mets\u00e4\u00e4n. Ole se vaan hauska kokemus, muistelee Eevert kohtaamista.<\/p>\n Kova pakkanen ei tunnu hellitt\u00e4v\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n aikana. Illan tullen on Eevertinkin uskallauduttava jo ulos. Eevert on luvannut Suntiolle k\u00e4yd\u00e4 Kappelilla katsomasa ett\u00e4 kaikki on kunnossa. Suntio on l\u00e4htenyt sukuloimaan ja j\u00e4tt\u00e4nyt vastuun Eevertille. Mieluusti h\u00e4n tuuraa yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 huolta kyl\u00e4n kappelista. Kappeli sijaitsee kauniilla paikalla pienen m\u00e4ennyppyl\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Eevert pakkaa tarvitsemansa tarvikkeet rekeen l\u00e4htee ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kohti Kappelia. Taivas on kirkas ja t\u00e4hdet jo syttyneet taivaalle. Pakkasella nekin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t kirkkaammilta kuin muutoin ja taivaan sini niin syv\u00e4lt\u00e4 ett\u00e4 sinne tuntuu uppoavan. Melkoisen maaginen maisema, ihastelee Eevert vet\u00e4ess\u00e4\u00e4n lapasten p\u00e4\u00e4lle nahkarukkasia.<\/p>\n Kappelilla mies tarkastaa ensin sis\u00e4tilan ja antaa joulukuuselle vett\u00e4. Se onkin juonut jo jalkansa melkein tyhj\u00e4ksi. Alttarin kukatkin kaipaavat hieman huoltoa. Taitaa Suntio tuoda tullessaan uudet kukat, toivoo Eevert huomatessaan edellisten jo hieman nuupahtaneen vaikka viile\u00e4ss\u00e4 tilassa ovatkin.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Kirkkotarhan puolella Eevert sytytt\u00e4\u00e4 kynttil\u00e4t kaikkien rakkaidensa haudoille. Pime\u00e4ss\u00e4 illassa nekin hohtavat aivan erityisell\u00e4 tavalla. Jokaisen kynttil\u00e4n kohdalla Eevert muistelee henkil\u00f6it\u00e4 joita hautaan on siunattu. Sukupolvien ketju, ilman heit\u00e4 olisi moni tarina ja muisto erilainen. Kynttil\u00f6iden valoa hetken katseltuaan Eevet palaa reen luo. Nyt on odotettu kotimatka. Kappelim\u00e4elt\u00e4 alas laskiessa saa huimat vauhdit ja siin\u00e4 puntti lepattaa kummasti. Tenho-koira pakataan v\u00e4llyihin rekeen, sill\u00e4 tuskin se jaksaisi juosta reen vierell\u00e4 kotiin saakka.<\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a>