Olen kuusikymppinen  nukkekotitäti. Olen joskus sanonut, että rakennan nukkekodin kun lapset ovat maailmalla. Kaksi viikkoa nuorimmaisen muuttamisen jälkeen sain mieheltäni lahjaksi puuvalmiin talopaketin. Sillä tiellä ollaan.

Talo kertoo minusta ja meistä sen asukkaan, Eevertin kautta. Muistot ja tapahtumat seuraavat todellisuutta enemmän ja vähemmän tarkasti. Taitavat eri sukujenkin tarinat risteillä sekaisin sulassa sovussa.

Työtäni teen nuorten parissa ja kädentaitoja olen aina viljellyt. Askartelun ja käsillä tekemisen terapeuttisuus on ollut merkittävä osa elämääni ja työtäni kautta aikojen.

Mitään näin pientä tai tarkkaa en ole aikaisemmin juurikaan harrastanut. Uutta saa opetella joka päivä. Ja hankkeisiin huomaa uppoavansa tuntikausiksi, ellei mikään häiritse. Varsinaisiksi opettajikseni olen löytänyt kymmeniä blogeja alan harrastelijoilta. Niitä olen selaillut tuntikaupalla. Sivuillani olevat näperrykset ovat löytäneet innoittajansa kirjallisuudesta, blogeista, miniatyyrikaupoista jne. Vielä en voi puhua omista oivalluksistani, sovellutuksistani kyllä. Luomisen iloa tuo oman kädenjäljen näkyminen töissä. Kiitos kaikille tuntemattomille esikuvilleni!

Perustalon lisäksi Eevertin tontille on noussut Kalamaja ja Kappeli. Kumpikin paljon pienempää mittakaavaa kuin Eevertin oma talo. Kappelin ja Kalamajan vaiheisiin pääset klikkaamalla sivupalkista kategorioista tai sanapilvesta ao. kohdat.

Jätäthän käynnistäsi viestin etusivulle. Ne piristävät ja kannustavat kummasti.

Nukkekodin rakennusurakkani olen aloittanut 1.1.2010

Tarinan alkuun pääset tästä. Tai sivupalkissa olevan vuosikalenterin kautta.