Eevertin keittössä soi radio.

Jaa, se onkin tänään Lucian päivä. Siitä kerrottiin aamun lehdessäkin. Perinteiseen tapaan valitaan nuori neito valontuojaksi joka kiertää hyväntekijänä joulun alla eri paikoissa.

Eevertin kotona ei niinkään ole Luciaa juhlittu, mutta Eevert on kouluaikanaan kohdannut Lucia-kulkueita. Nuori neito ojensi Eevertille lämpimän pullan ja hymyili kauniisti. Siinä oli nuorella pojalla jännittävät hetket. Kaunis muisto on edelleen jäljellä ja lämmittää mukavasti sydänalaa.

Lucia-neidon esikuva on rantautunut Ruotsista. Pappiloissa ja kartanoissa talon neidot esiintyivät jo 1700-luvulla kahvia ja vehnäsiä tarjoilevina jouluilon lähettiläinä. Lucia-neidon alkuperä lienee peräisin saksalaisista adventtinäytelmistä, joiden enkeli- tai kristuslapsihahmoinen lahjojenjakaja samaistui jossain vaiheessa Lucia-pyhimykseen, legendojen mukaan sokaistuun tai poltettuun kristittyyn neitoon.

Niin, ei ole kaikki kertomukset ja legendat kauniista ja hyväsydämisestä Pyhästä Luciasta kovin kauniita, tuhahtelee Eevert.

Eevert lukee keskittyneesti artikkelia Luciasta. Taitaa se olla niin, että ainakin pullaa täytyy tänään leipoa, sillä nisuja on perinteisesti jaettu aamulla siellä missä juhlaa erityisesti vietetään.

Pian onkin Eevertin keittiö taas mullinmallin ja leipomistarpeet esillä. Eevert tekeekin oikein kunnon taikinan ja siitä riittää leivottavaksi pulla jos toinenkin. Huumaava tuoksu leviää taloon. Taitaa jokunen tuore leivonnainen hupsahtaa ruoan korvikkeeksi Eevertin suuhun raikkaan maidon kanssa.

Eevert katsahtaa ikkunasta ulos. Voi hyvänen aika! Siellähän sataa lunta! On sitä jo odotettu. Näyttää tulevan oikein kunnolla riemuitsee mies. Eevert pitää lumesta. Se tekee maailmasta niin puhtaan ja kauniin. Mikä sen paremmin sopisi juuri Lucian päivään.

Myöhemmin päivällä Eevert lähtee kävelemään kylälle. Onkohan siellä huomattu Lucian päivä?

Ja todentotta! Koululaiset ovat järjestäneet kylälle kulkueen. Lapset kulkevat parijonossa ja jokaisella on kynttilälyhty kädessään. Ihan se on himmeässä päivässä kuin kiiltomato, joka vaeltaa hiljaksiin kylän halki. Kulkuetta johdattaa Lucia-neito, joka hänkin on koulun oppilas.

Eevert jää katsomaan kulkuetta ja ei aikaakaan kun pieni kyynel vierähtää miehen poskelle. Lapset, Lucia, lumi ja rauha ovat tehneet tehtävänsä miehen mielessä.

Missä tahansa lapset liikkuvat, sinne syntyy hymyä ja iloa.

Illalla Eevert katselee televisiota. Uutislähetyksessä kerrotaan isolla kirkolla liikkuneesta Luciasta.

Onpa tänään hieno päivä kun on jo kahteen kertaan saanut osallistua valontuojaan.

Hiljaa Eevertin suusta purkautuu laulu. Hieman nuotinvierestä tuumaa Tenho-koira, mutta jättää sen tällä kertaa huomioimatta ja asettuu Eevertin jalkoihin nukkumaan korvat käpäliensä suojana.

Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä lucia.

Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä lucia.

Hyvää Lucian päivää!

_________________________________________

Kalenterissa on omia töitäni sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden töitä. Kaikkea en edes osaa nimetä ja luetella. Jos tunnistat oman työsi niin jätä siitä viesti 🙂