Meillä kaikilla on tainnut olla elämämme kummallisin vuosi elettävänä.

Eevert on ollut terveenä ja puuhaillut melko hiljaksiin omiaan. Moni asia on jäänyt vuoden tapahtumien jakoihin.

Kesällä sentään Eevert otti asiakseen vähän tuulettua ja ajoi asuntoautolla niin kauas pohjoiseen kun vain pääsi. Se oli rauhallista aikaa. Suomalaiset eivät olleet lomalla vielä ja muita täällä ei juurikaan ollut.

Napapiirillä poseeraamassa

Pitihän sitä Napapiirillä pysähtyä ja se taisikin olla ensimmäinen pysähdys koko reissulla. Sukulaistyttö tuli treffattua. Viimeksi taisi ollakin Luostolla takavuosina kun oikein innostuttiin.

Matkailu sujui hyvin kun oli oma asunto mukana. Sen kun vain laittoi piuhan kiinni niin täysin varusteltu asunto oli käyttövalmis.

Nordkapp saavutettiin parissa päivässä. Hiljaista oli sielläkin. Muutama norjalainen ja Eevert seurueineen. Paikka oli maagisessa sumussa ja vähän jo mies harmitteli kun oli odottanut maisemien avautuvan.

Eevert oli jo menossa nukkumaan kun vielä kurkkasi ikkunasta ulos. Mitä ihmettä!

Maisema oli hetkessä avautunut ja kaikki paikalla olevat kiirehtivät pika pikaa ottamaan ikoniset kuvat maapallon kanssa.

Ei ollut maisemissa valittamista. Täytyy vain varoa ettei mene liian liki reunoja. Voi vaikka pudota.

Poispäin ajeltiin sitten rauhallisemmin ja piipahdettiin kylässäkin.

Oli se mukava reissu kun ei vuorille tänä vuonna päässyt. Ehkä ensi vuonna? Suhde Norjan vuoristoon jäi kyllä hieman etäiseksi autolomalla. Kyllä sitä pitää ihan kävellä ja tunnustella sen kautta mitä vuoret ovat. Kauniita olivat vuoret ja vuonot katsella ja olisihan tuolla viihtynyt pidempäänkin kuin kaksi viikkoa.