Helteet eivät ota laantuakseen, joten Eevert päätti lähteä merelle vilvoittelemaan. Keliksi oli luvattu vähintäänkin sateista pilvipäivää, eikä kuulema ukkonenkaan kaukana olisi.

Siispä eväät reppuun ja menoksi.

Eevert astui laivaan Vuosaaresta ja kipparilla näytti olevan suora linja kohti majakkaa heti laiturista päästyään. Vähitellen taivaan rannassa sojottava torni tuli lähemmäksi.

Tähän aikaan vuodesta maihinnnousu on sallittu vain tiettyjen liikennöitsijoiden toimesta. Saari tai saaret ovat lintujen pesimäpaikkoja ja pesimisrauha on taattava näille merilinnuille.

Käytössä olevat kulkureitit oli merkitty köysin. Rantaan päästyä olivat loputkin pilvet kadonneet taivaalta.

On se kyllä mahtava rakennelma. Ikääkin melkoisesti, koska Söderskärin majakka valmistui Mattlandetin kalliosaarelle Porvoon ulkosaaristoon vuonna 1862. On se paljon kerennyt näkemään elämänsä aikana.

Alunperin majakka oli tarkoitus rakentaa harmaakivestä. Sitä ei saatu tarpeeksi, joten yläosa on tehty tiilestä. Myöhemmin majakaa on vahvistettu, jotta se kestäisi paremmin myrskyt ja myllerrykset.  Ja onhan se kestänyt näihin päiviin saakka, ihastelee Eevert.

Majakka on kuusikerroksinen ja melko tiukat ja astinlaudoiltaan kapeat puuportaat johtavat ylös. Tasanteille koottu näyttely kertoo majakan historiasta.

Varhaisimmat valokuvat olivat 1800-luvun lopulta. Komeat ovat olleet virka-asut luotseilla.

Majakka on ollut muumi-tarinoiden innoittajana. Muumipappa ja meri kertoo majakasta, joka suurella todennäköisyydellä on juuri Söderskär. Laverilla varustetussa pienessä huoneessa on Tove Janssonin piirroksia ja hänen isänsä lokikirjojen kansia näkyvillä, joihin Tove on piirtänyt vuoteen sijoittuvien tapahtumien kuvia.

Majakassa on yllättävän kuuma. Vanhaalle valomerkille saakka pääsee nousemaan. On se iso lamppu.

Itse lamppu on korkeampi kuin seurueen neito.

Näkymät ylhäältä olivat kauniit. Tosin enimmäkseen avomerta.

Majakkasaarilla on myös asuinrakennuksia, sillä majakanvartija sekä kalastajat tarvitsivat rakennuksia. Takimmaisella saarella on luotsin talo. Sinne ei ollut ollenkaan asiaa vielä tässä kohden kesää. Alue on rauhoitettu.

Majakan kaikilla sivuilla oli ikkunoita. Jokaisesta erilainen näkymä.

Oi miten komea laiva, huudahti Eevert innoissaan erään kerroksen ikkunasyvennykseen laitetun purjelaivan nähdessään.

Laskeutuminen tornista oli haasteellisempaa kuin nouseminen. Onneksi ei ollut kiire.

Evästauolla sitten keksi seurueemme, että minusta – Eevertistä – ei tullut otetuksi yhtään kuvaa majakan näköalatasanteella.  Hämmennys oli ilmiselvä, mutta kukaan seurueen jäsenistä ei ollut enää halukas kiipeämään takaisin, koska laiva oli pian lähtemässä satamasta kohti kotia.

Onneksi laivan satamapaikalla oli toinen majakka, jonka korkeuksiin Eevert pääsi kiipeämään.

Hyvät näkymät täältäkin on, hihkui Eevert onnellisena.

Reissun päätteeksi oli vielä tarjolla maukasta kakkua seurueeseen kuuluneen neidon syntymäpäivien kunniaksi.