Juuri joulun alla Eevertin tie vie tärkeälle ”virkamatkalle” Lontooseen. Matkaa on suunniteltu pitkään ja kaikenlaiset uhat ovat sen toteutumista varjostaneet.

Hyvin kuitenkin kävi ja Eevert pääsi sujuvasti lentämään pienelle pyörähdykselle saarivaltion pääkaupunkiin. Hentoinen lumipeite oli peittänyt kaupungin.

Eevert hytisi katsellessaan karaistuneita lenkkeilijöitä joita juoksenteli ristiin rastiin koiriensa kanssa Hyde Parkissa. Päällä oli monella vain shortsit ja t-paita. Hurjimmat painelivat varvassandaaleissa pitkin katuja. Eevert sensijaan kyllä kiitti itseään kun muisti kaulaliinankin ottaa mukaan.

Lumi oli tullut yllätyksenä myös luonnolle, sillä kylmän keskellä ruusut kukkivat edelleen elinvoimaisina.

Melkoinen luontoretki Eevertin reissusta tulikin, sillä suuri puisto oli täynnä kaikenlaista elämää.

Oravia vilisteli siellä täällä, joutsen koetti pitää jäätyvässä suihkulähteessä sulana edes pientä osaa ympärillään. Toivottavasti liikkuu tarpeeksi huokaili Eevert, sillä hän hyvin muistaa kuinka joskus joutsenet ovat jäätyneet kiinni kylmän yllättäessä. Irrottaminen on koettelemus niin linnulle kuin pelastajillekin.

Haikarakin keikisteli komeana aivan Eevertin kädenulottuvilla ja tuntemattomiksi jääneet isot vesilinnut antoivat matkailijan rauhassa tutkiskella luonnon ihmeitä suurkaupungissa. Kovin olivat linnut ja muut eläimet kesyn oloisia puistossa.

Jotkut linnut häkellyttivät ulkonäöllään vaikka olivat tutumpiakin. Tämä rengastettu tipu oikein hohti olemassaolollaan, niin valkoinen se oli.

Yöllistä kaupunkiakin tuli ihailtua Greenwichissä aikaa tarkistaessa. Kaupunki oli aika epätodennäköinen valoineen ja värineen. Hetken aikaa tarkeni ihailla maisemaa ennenkuin miehen askeleet määrätietoisesti suuntautuivat paikalliseen Starbucksiin höyryävän kaakaon pariin.

Seuraavana aamuna Eevert suuntasi messuille.

Pieniä talonlaajennus suunitelmia miehellä on ja niitä myöten oli taas päästävä katsastamaan mahdollisuuksia. Ehkäpä sittenkin vaikka pienen mökin laittaisi niemen nokkaan, ajatuksia tuntuu olevan Eevertin mielessä vaikka kuinka paljon. Ja ne aikaisemmin selkeätkin suunnitelmat taisivat mennä messutarjonnan edessä häränpylyä. Oli taloa ja mökkiä, villaa ja linnaa tarjolla vaikka kuinka paljon.

Oli talopakettia jos jonkinlaista tarjolla, mitenkähän tässä oikein miehen käy? Tuommoinen kattokin olisi houkutteleva, vaikka toki kotoinen paanukatto sopii hyvin suomalaiseen maisemaan.

Väkeä oli samalla asialla melkoisen paljon. Ilokseen Eevert huomasi, että suuri oli myös miesten osuus messukansassa. Kyllä täällä kelpasi ihastella ja tutustua jos jonkin sortin mahdollisuuksiin.

Tarvitsisikohan Taavitsaisen talo jouluksi uudet hopeat? Kyllä niin kauniisti kiiltävät ja houkuttavat. Koko serviisin saisi hopeisena. Olisihan se komeaa laittaa joulupöytään kaikki samaa sarjaa. Eevert huokaili pitkään hopeasepän luona, mutta päätti sitten että ehkä kuitenkin vielä tämän joulun välttää eripariset juhla-aterimet. Onhan sentään niillä oma muistoarvonsa kun niin eri teitä ovat Taavitsaisen ruokakalustoon päätyneet.

Reissun päätökseksi Eevert päätti katsella kaupunkia hieman korkeammalta. London Eye kohoaa 135m korkeuteen ja koska aurinkokin jo iloisesti paistoi.

Viisaana miehenä Eevert varasi lippunsa ennakkoon ja tilasi vielä Mulled Wine tarjoilun. London Eye tarjoaa matkailijoille sekä kuohuviini, että glögi ”lentoja”. Silloin samaan kabiiniin tulevat vain ”erikoislennolla” olevat ja ohittavat muut jonossa. Kuohuviiniväkeä näyttikin olevan ainakin parikymmentä lähdössä. Hieman Eevertiä mietitytti väenpaljous.

Mulled Wine lähtökin oli pian edessä ja ystävällinen Lynne-opas oli valmiina vetolaukun kanssa sovitussa paikassa.

Eevertin lisäksi sille matkalle ei muita sitten lähtenykään.

Siispä Eevert kulki oppaansa perässä ja aiheutti jonkin verran ihmetystä ja supinaa ohittaessaan satoja turisteja jotka laitteeseen jonottivat. Kaiken huipuksi sulkeutui vielä sievän Lynnen kanssa tyhjään kabiiniin nauttimaan niin glögistä, maisemista kuin pirtästä seurastakin. Siinä kelpasi miehen olla!

– ♡ –

Pitihän sitä sitten otattaa kuvaa joka suunnasta 😉

Viimeksi Lontoossa käydessään Eevert vieraili myös taustalla näkyvässä hallintorakennuksessa aina ylähuonetta myöten. Se olikin jännittävä paikka.

Se oli kyllä hienopäätös pikku matkalle. Tuomisia Eevertillä oli, mutta ne taitavat mennä visusti pukinkonttiin. Nyt on jo kova ikävä kotiin ja pikkukoira Tenhon luo.

Muistiin Eevert kirjoitti mainion glögin ohjeen. Taitaa siitä syntyä aaton malja jouluna.