Eeverttilässä on puuhaamisen makua havaittavissa. Mies kiertelee siellä täällä, viihtyy komeroiden peränurkissa ja kiipeää välillä ullakolle saakka.

Keittiöön hiljalleen kerääntyy rompetta jos jonkinlaista. Vihellellen Eevert niitä puhdistelee ja kiilloittelee.

 

Jaa-a löytyy reppua ja kuksaa, lautasta ja kiikareita. Liekö linturetkelle mies suuntaamassa? Vaiko kalastelemaan?

 

Hyvin näyttääkin reppu edelleen sopivan miehen harteille.

Reppu on vanha ja monet retket palvellut – vanhan sormikkaan keskisormi. Mitä sitä hyvää ja käypää reppua mihinkään vaihtamaan. Varsinkaan kun niin paljon muistoja on taltioitunut uskolliseen palvelijaan.

 

Katsellessaan reppuaan, mieleen tulvii retkiä kuin jatkuvana nauhana. Väläyksiä kokemuksista, seikkailuista, auringonlaskuista ja itikoista, joita oli liiaksi asti matkalla Porttikosken kämpälle saunomaan. Niiden pakottamana Eevert siirtyy sisälle ja ottaa esille muistojen albumisa. Ja sieltähän se löytyy – muisto, joka on ollut kuin kielen päällä, mutta ei putkahtanut esille.

Jo pienestä pojankollista mies on metsään tahtonut. Äidin kertoman mukaan ensimmäisellä vaelluksella keikkui vaippakassi korkeimmalla repun päällä. Siitä pitäen mies onkin viihtynyt luonnossa ja nauttinut kaikisista hetkistä jotka on saanut viettää eräillen.

Muistojen kirjasta löytyy kuva kaukaisuudesta. Pieni ihminen Suomi-verkkarit päällä valmiina elämänsä reissuun Lemmenjoella. Evääksi sai mummoltaan vesirinkelin käteensä ennen lentokoneeseen nousemista. Sama rinkeli kädessään pieni vaeltaja istui elämänsä ensimmäisellä nuotiolla hädin tuskin vuoden ikäisenä. Siitä alkoi vaellus.

Siellä kullanhuuhtojien keskuudessa tulikin vietettyä hetki jos toinenkin. Ja vuosi vuoden perään jälleennäkeminen oli riemastuttava ja Anna-Marin saunassa aina yhtä makoisat löylyt! Ahhhh…

…ja Kilpisjärven moottoriveneen päristelyä kuului vuosikaudet kotisaunassa kun pikku-Eevert kurkisteli löylykipon takaa, aivan kuin kuskina ollut nuorukainen joskus kauan sitten teki veden pärskyessä kasvoille hurjassa vauhdissa.

 

Niinpä taisi taas Eevertin pakkailut jäädä tältä erää. Muistojen kirja käsissään istuen silmät painuu kiinni ja pian kuuluu vain onnellisen miehen tasainen uninen tuhina. Idät ja lännetkin menivät muistellessa iloisesti sekaisin, mutta eihän sillä ole niin väliä.