Tänään vietetään Lucian päivää. Lucia tuo valoa pimeään syksyyn kantaen kynttiläkruunua ja tarjoillen luciapullia. Aamun lehdessäkin on maininta Lucia-kulkueesta, joka ihan Eevertin lähelläkin olisi katsottavissa. Tunnetuin Lucia lienee kuitenkin Helsingissä, missä Hufvudstadsbladetin toimesta vailitaan kaunis neito, joka astelee Tuomiokirkon rappusia alas mukanaan joukko muita hahmoja ja lapsia.

Juhla on tullut Suomeen ruotsalaisen perinteen mukaan. Kertomukset Luciasta ovat moninaiset, eivätkä kaikki niin kovin kauniitakaan. Nykymyuotoinen Lucia keskittyy valontuojan sanomaan.

Jaa-a, valoa täällä kyllä kaivataankin, hymähtää Eevert katsoessaa ulos ikkunastaan. Kaikkialla on vielä pimeää. Taidanpa sytyttää lyhdyn ulkosalle.

 

 

Eevertillä on kynttilälyhty – ihan perinteistä tallimallia – ikkunan pielessä. Siihen on mukava sytyttää kynttilä aamuin ja illoin. Kynttilä kertoo siitä, että talossa ollaan kotosalla ja satunnaisetkin vieraat ovat tervetulleita. Pihalle syttyi tämä lyhty. Taitaa toisen paikka olla portaiden vieressä. Nyt jo kaukaa nähdään että talossa ollaan jo jalkeilla.

 

Kynttilän valosta Eevert on aina pitänyt. Siinä on lämpöä ja kodikkuutta. Maailmalla ollessaan kynttilän sytyttäminen kajuutan hämäryyteen palautti äkkiä mieleen kodin ja sen kuinka merkittävää oli tiedostaa, että on koti jossa elää ja olla rakkaitten ihmisten kanssa. Koti voi olla joskus kaukana, silti kodin lämmön voi tavoittaa jollakin omalla pienellä asialla ja tekemisellä. Muistot, kertomukset, valokuvat ja tunteet voivat olla joskus tärkeinä suunnan näyttäjinä kun ei oikein tiedä mitä elämässä valitsisi tai tekisi. Monet kerrat Eevertinkin mieleen on tullut kysymys: mitä äiti tai isä olisi tässä tilanteessa tehnyt? Monesti se onkin ollut oikein hyvä kysymys ja antanut näkökulmaa pohdinnan alla olevaan asiaan. Aina kynttilän sytytettyään Eevert muistaakin kaikkia rakkaitaan. Niitä jotka ovat olemassa ja niitä jotka kiinnittyvät Eevertin elämän ikiaikaiseen ketjuun.

Äiti piti aina huolen siitä että pullaa oli tarjolla Lucian päivänä, vaikka juhla ei muuten Eevertin perheeseen kuulunutkaan. Lussekatteja, niitä tietenkin pitää nyt saada. Niinpä toimeen. Eevert kaivaa mainion Marttojen ohjeen esille ja pian pullan tuoksua onkin joka paikassa. Itseensä tyytyväisenä, hieman nuotin vierestä viheltelevä Eevert päättää yllättää ystävänsä ja vie tarjottimella mehua ja pullaa yläkerran rengin huoneeseen. Siellä Eevertin apulainen vielä nukkuu syvässä unessa. Hiljaa hiipien Eevert asettaa pullan ja mehun valmiiksi yöpöydälle odottamaan.

 

 

Eevert keittää itselleen kahvit ja nauttii lämpimäisistä.

Radiossa soi Sankta Lucia. Alunperin tuo kaunis sävelmä kertoi Eevertillekin tutun Italialaisen Santa Lucia-nimisen satamakaupungin elämästä.

 

 

Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä lucia.

Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä lucia.