On tämä kirkonrakennus jotenkin erilaista työtä. Tai sitten siihen suhtautuu ihan omanlaisella arvokkuudella. Mene ja tiedä, mutta montaa asiaa tulee arvottua ja tuumailtua ja kokeiltua.

Kappeliin suunnittelin pienen eteisen. Niinhän kuuluu olla. Paikka jossa on esitteitä ja lehtisiä, ehkä ilmoituksia tulevista tapahtumista jne. Kokoseinää en aikonut, mutta sellainen puoliseinä. Puoliseinään voisi sitten kiinnittää vaikkapa laulu/virsikirjatelineen. Tuumasta toimeen ja kolme päivää rakensin. Tai en rakentanut vaan maalasin myös.

Varmaan yhdeksän kerrosta, eri väreillä joiden piti rimmata vihreään yleisväritykseen. Sekoitin monta ihan älyttömän hyvää värisävyä. Yksikään niistä ei kuitenkan kuulunut tähän työhön :D.  Lopulta paneloin väliseinät.

 

Hyllyistä vielä vähän vilkkuukin aikaisempia kokeiluja. Sitten ryhdyin katselmaan väliseinää. Miltä näyttää. Miltä näyttää oven läpi. Miltä näyttää ikkunasta katsottuna. Ja näyttihän se…

 

 

… meinaan aivan kamalalta. Vaikka miten yritin sovitella, niin ei taida tämä rakennus moisia hyllyjä kaivata. On niin pienikin että ne vähät kirjat voi jakaa vaikka suoraan penkeille. Siispä kolmen päivän työ sujuvasti pois ja johonkin keskeneräisten projektien osastolle odottamaan mahdollista uutta elämää.

Josko olisi sitten aika miettiä alttarivaatetta tai alttaritaulua tai jotakin mikä päätyseinää peittäisi. Vuodenvaihteessa hankkimissani (afganistanilaisissa) kirjanmerkeissä on sekä vihreä, että luonnonvalkoinen melko sopiva alttarikoristus. Vaan niikuin tässä työssä on ollut tapana, niin ei ilman vaihtoehtoa voi tätäkään asiaa päättää.

 

 

Nuoruudessani (olisko 1970-luvulla) oli monella tapana kantaa isoja riipuksia kaulassa. Oli ristiä ja ruksia ja uskotoivorakkauksia joita nuoriso kantoi niin kaulassa kuin laukkujen koristuksinakin. Se oli muotia meilläpäin. Samoin kuin Baddingin muusiikin kuunteleminen ja kuuluminen raittiusyhdistys Ankkuriin.

Tämä hyväpaimen lienee sieltä maltillisemmalta osastolta. Se on säilynyt jonkin korulippaan pohjalla tähän päivään saakka. En muista sitä erityisesti koskaan käyttäneeni. Enkä tiedä kenen tekemä koru on. Tallessa se on kuitenkin pysynyt ja näyttäisi tältä jos sen virittelisi alttaritauluksi.

 

 

Pöytärististä sain ison jalan irti Siipan avustuksella. Pikarin vein (katseltavaksi) Siipan lego-harrastuslaatikosta. Sain siitä jo huomautuksen 😉

Loma loppuu tältä erää ja työt alkavat. Ja aikaakin jää taas hieman vähemmän projektille. Katto on vielä puolitiessä, tai himpan yli. Kaikki osat irrallaan ja suunnitelmat menevät kädestä suuhun. Sellaista kai tämä on. Hauskaa silti.