Kappelin rakennustalkoot ovat meneillään. Kylätimpurin tarkkaan laskemat laskelmat lienevät olleet parhaimmillaankin suuntaa antavia, sillä ihan noin vain ei kattoa ole kirkkoon saatu. Milloin on mikäkin kulma ollut vinksallaan ja Eevert määrätietoisesti peruuttanut monet kiinnitystyöt.

Siispä taas alkuun ja mietintään. Sisäkattoa voi sentään hieman edistää, kun kelikin on talkoolaisille suotuisa.

 

Sisäkattoon tulee läpikuultava valkea maali. Kurkihirret ja muut katon puurakenteet ovat ruskeita. Näyttää olevan taas alan lehtikin saanut arvoisensa tehtävän suojata kirkonrakentajien hätäisiä sutaisuja. Alan lehti päätyy kyseiseen tehtävään usein varmaan sen vuoksi että Eevertin talouteen en juuri lehtiä tule. Tämä lienee ainoa sanomalehtityyppinen lajissaan, koska mainospostikaan ei tavoita Eevertin postilaatikkoa 😉

 

 

Kappelin harjan ja seinien yläosan siistiminen oli helpompaa kuin ajattelin. Käyttämäni silote muovautui mukavasti askarteluveitsen alla. Pian oli suurimmat epätasaisuudet saatu hiottua, mutta suoriksi tai katon palasiin istuviksi reunat eivät myöntyneet. Päivä paistaa sisälle edelleen nurkista kun talkoolaiset mallailivat kattopaloja kasaan. Jotain siis tarttis tehrä…

 

 

Sivuseinien ongelma ratkesi helposti. Sahaporukka mittaili ja sahaili sopivat lankut. Lankut kiinnitettiin paksulla liimakerroksella seinän päälle, jolloin pilkottavat epätasaisuudet siltä osin täyttyivät.

Harjaosa onkin taas jotakin muuta ja vaatii oman vippaskonstinsa. Sen talkooväki päätti jättäää suosiolla seuraanaan kertaan, sillä Eevertin esiin kaivama grilli lähetti kutsuvia tuoksusingnaaleja talkoolaisten aistittaviksi.

 

 

Eevertin kirkkotarhaan on ilmaantunut myös vieraan oloinen mies. Liekö suntion paikkaa kyselemässä vai kenestä mahtaa olla kysymys? Sitäpä ei vielä tiedä asettuuko vieras mies taloon ja tehtävään, kunhan on kyläilemässä pihapiirissä.

 

 

Nukke lienee Lundbyn nukkekotiin sopivaa sorttia eikä ole omani, joten asettumisesta ei oikein osaa vielä sanoa mitään. Mielelläänhän tuo varmaan hommiin ryhtyisi. Onhan kirkossa ja kirkon ympärillä aina yhdelle miehelle töitä riittämiin.

 

Ja ne kattopalat: Kaikista suoristusyrityksistä huolimatta ne ovat pikkuisen käyriä molemmat. Käyryys pitää feikata pois. Se on mahdollista, mutta vaatii suunnittelua 😉 Ja juuri tuo muutaman millin käyryys pistää päivän paistamaan vääristä paikoista sisälle. Ulkopuolelta asiaa ei huomaisi lainkaan, mutta ajatus on katsoa ikkunoista ja ovesta myös sisälle.

On tää niin hauskaa ja haastavaa.