Tämän päivän urakkana pitäisi olla ullakon väliseinän pystyttäminen. Homma on ollut vaheessa pitkään ja väliseinän tekeminen on mennyt uusiksi moneen kertaan. Viimein olen saanut seinän päällystettyä ja mielessäni hyväksyttyä tarkoitukseensa sopivaksi. Seinässä on ovi, paljon pienenpi kuin talon muut ovet. Valmisovet eivät tilaan mahtuneet joten piti mittakaavasta hieman luistaa.

Ovia on tehty useampia ja hylätty yhtä monta. Viimeinen tekele ehkä siihen sopisi vaikka ei himmeen hieno olekkaan. Oven täytyy myös liikkua, eihän Eevert muuten ullakolle pääse! Siispä saranointia miettimään. Ja onhan niitä saranoita hankittuna! Vaan kiinnitys tuottaa pulmia. Ovi on tällähetkellä pahvinpala ja koverruksia tai kaiverruksia siihen on paha tehdä. Ja nuo naulat! Olen nauraa rätkättänyt täällä itsekseni kun hädin tuskin saan niistä edes kiinni. Kaipa teräväkärkiset atulat auttaisivat… ja ei oo kun pinsetit. Jatkan tutkimusmatkaani saranoinnin ihmemaahan tämän avautumisen jälkeen.

Oven tekemisen riemuja on minulle, melkeinpä suurpiirteiselle ihmiselle, ollut sekin kuinka millillä tai puolella voi olla niin valtavan suuri merkitys! Kaikki on suhteellista. Mitähän kaikkea tästä elämäänsä pääsee oppimaan.