Tai ei visiin ihan sellaiset, mutta talon harjasta eli rakennuksen korkeimmasta kohdasta on kuitenkin kyse.

Kappelin katto on ollut ns. vaiheessa kohta vuoden verran. Aikanaan leikkelin kattopaanut munakennoista. Niitä tuli kaikkiaan pari tuhatta paanua, jos ollenkaan oikein muistan. Kattopalaset ovat valmistuneet huhtikuussa 2012. Silloin jo mainitsen että katon harjapalaset ovat vielä suunnittelematta. Harjan liitoskohtaa on kokeiltu vähän siitä ja tästä materiaalista. Mikään ei paanukaton tyyliin ole sopinut rakentajan mielestä. Hylättyjä ideoita on ollut lukuisia.

No, tänä viikonloppuna Kappeli on saanut harjansa kuntoon. Tai ainakin viimeistelyä vaille valmiiksi.

 

Edestäpäin se näyttää nyt tältä.

Sivulta Kappelin katto näyttää tältä:

 

 

Ja mistä se sitten syntyi lähes vuosi katon valmistumisen jälkeen? Ihan siitä samasta materiaalista kuin paanutkin aikanaan. Munakennosta. Kappeli on hieman pidempi kuin isoimpien kennojen pituus. Olen niitä mutkakohtia kyllä yrittänyt mallailla katolle, mutta hylännyt ajatuksen.

 

 

Jostain syystä nyt viikonloppuna keksin, että munakennon voi kastella. Olen kastellut niitä monesti saadakseni pienempään tilaan. Ei vain ole käynyt mielessä että muutakin voi märällä kennolla tehdä. Siispä leikkasin keskellä kennoa olevan yhtenäisen liuskan irti kaartuvia reunoja myöten. Kastelin ja kostutin hyvin sekä ojentelin varovaisesti suoraksi. Näin avattuna se oli juuri saman pituinen kuin Kappelikin.

 

 

Kostean siivun asettelin paanujen päälle Kappelin harjalle. Märkä munakenno taipui hyvin paikoilleen. Teippasin sen maalarinteipillä kiinni ja annoin kuivua paikallaan. Alla olevat paanut eivät olleet moksiskaan yllättävästä kosteudesta, sillä ne on suojattu lakalla.

Harjapalan kuivuttua se sai värikäsittelyn ja hieman pientä koristerimaa reunoilleen tasamaan hieman epävakaata reunaa suoremmaksi. ”Päätykolmio” löytyi sekin munakennosta.

Ihan hyvä. Päälle vielä jokupäivä samaa lakkaa, niin pinnasta tulee kestävämpi.