Eevert on päättämässä aamukahviaan. Aamu on sujunut niinkuin aamut yleensäkin Taavitsaisen talossa. Rauhallisesti ja sävyisästi. Talossa asuvat Eevertin lisäksi kissa ja koira. Harvemmin tämä kokoonpano saa kovin suurta hässäkkää aikaiseksi.

 

 

Viimeistä kupillistaan nauttiessa Eevert ottaa esille kynän ja paperia. Siihen hän raapustaa asioita muistiin. Joskus muistilappua tarvitaan, että ei vahingossa unohda jotakin tärkeää tehtävää. Vaikkapa sähkölaskun maksamista ajallaan. Elämässä on hyvä muistaa sellaiset tärkeät ajankohdat ja päivämäärät, jotka pitävät huolta siitä että kaikki toimii.

Tänään muistilapulla ei ole muistettavia asioita, vaan se näyttää kauppalistalta. Taitaa olla Eevertin kauppapäivä. Ne päivät ovat viikossa odotettuja. Silloin Eevert pikku koiransa kanssa lähtee kylälle ja tapaa monta sellaista ystävää ja tuttavaa joita ei päivittäin kohtaa. Kaupalla on tuttu kauppiaskin. Eevertin poikavuosilta saakka ystävyys on kestänyt kaikkien vuosien jälkeenkin. Aikanaan ilo oli suuri kun kaverukset löysivät toisensä uudelleen Eevertin merillä olo vuosien jälkeen, hänen palatessaan kotikyläänsä ansaittuja eläkepäiviä viettämään.

 

 

Aamu ei ole vielä kunnolla valjennut kun kaksikko on jo matkalla kauppaan. Pian on ostokset löydetty ja aseteltu koriin kotimatkaa varten. Hetki on aikaa istahtaa kaupalle ja hörppästä päiväkahvit. Kaupalla on sellainenkin mahdollisuus vanhaan tyyliin. Kauppiaan emäntä pitää huolta siitä että pientä purtavaa on kulkijoille saatavilla.

Aikansa porinoituaan Eevert suuntaa kotiin.

 

Tarvikkeet pääsevät heti käyttöön. Niistä syntyy mitä mainioin Taavitsaisen talon ikiaikaisen reseptin mukainen piparkakkutaikina.

Eilen oli moni kaipaillut Eevertin pipareita ulkoilupäivässä. Tälle joululle niitä ei vielä ollut tullut leivottua, mutta tänään on sille hyvä päivä. Eevert laittaa puuhailun taakse Jouluradion soimaan ja siivittämään leivontaa. Jo taikinnan valmistusvaiheessa taloon levittäytyy mitä parhain kanelin ja siirapin täyttämä tuoksu.

 

 

Kissa ja koira viihtyvät keittiössä, sillä aina silloin tällöin nokare taikinaa tipahtaa pöydältä ja ne ovat kilvan niitä nuoleskelemassa. Taitavat nekin tietää mikä on makoista ja hyvää, vaikka ei taida piparitaikina olla varsinaisesti eläinten ruokaa.

Uuni on ollut lämpimänä jo pitkään. Vanhassa leivinuunissa tulee hyvät piparkakut ja muut leivonnaiset. Leipomis- ja paistamispäivän jälkeen riittää lämpöä  koko taloon moneksi päiväksi. Niin hyvä lämmittäjä uuni on.

 

 

Piparkakut eivat kauaa uunissa viihdy ja pian on keittössä pelti jos toinenkin täynnä maukkaita jouluherkkuja. Pipariukkoja ja -akkoja on pian niin pöydät kuin hyllynreunatkin täynnä. Jokunen pipari on eksynyt myös Eevertin suuhun, sillä mikään ei ole parempaa kuin vastaleivottu ja vielä lämmin pipari.

Minkälaisista makuelämyksistä sinun joulusi löytyy?

 

 

Taidanpa viedä rantaankin rasiallisen pipareita kelkkailijoille. Niitä siellä on tuntunut riittävän siitä saakka kun kelkka asetettiin paikoilleen. Ilo ja riemu kantautuu Eevertin keittiöön saakka pitkin päivää.

 

 

Rasia on pian täytetty ja Eevert lähtee kohti rantaa tapaamaan ilakoivia lapisia ja aikuisia.

 

Neiti Liimataisen piparkakut

425 g voita
400 g sokeria
1 lasillinen kermaa
1 lasillinen siirappia
1 muna
1 kg puolikarkeita vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
2 tl maustepippuria
4 tl soodaa

Sokeri ja voi hierotaan vaahdoksi, mausteet ja siirappi kiehautetaan ja jäähdytetään. Muna ja siirappi lisätään ja vatkataan vielä vähän. Kerma, sooda ja jauhot lisätään vuorotellen.Taikina jäädytetään ennen leipomista. Hyvin voi antaa maustua viileässä jopa seuraavaan päivään.

Reseptin alkulähteenä lienee neiti Liimatainen, joka oli Kuopion talouskoulun entinen johtajatar. Tällä reseptillä onnistuu vaatimattomammillakin leipojan taidoilla saamaan.