Aamu aukeaa kauniina ja kuulaana. Eevert on herännyt hyvissä ajoin puuhastelemaan keittiössään. Aamukahvia juodessaan hän suunnittelee päivän askareita. Tänään täytyy piipahtaa kaupalla neuvottelemassa joulukinkun tilauksesta. Eevertin vanha ystävä on kauppiaana kyläkaupassa ja jo pitkään on tärkeimmät lihatilaukset hoidettu kauppiaan avustuksella. Ja tarvitsee sitä kotitarpeitakin jo taas hankkia. Vaikka itsekseen asusteleekin, niin kummasti huomaa eväiden loppumisen vaikka kuinka niitä kaupasta kotiin hakisi. Mielellään Eevert kylille lähteekin.

 Tulee samalla morjestettua montaa tuttavaa. Kaupalla saa usein kahvikupposenkin juotua hyvässä seurassa. Kauppias on pitänyt jo kauan kahvipannua kuumana kaupalla vanhan tavan mukaisesti. Ennenvanhaan oli niin pitkiä matkoja kaupalle, että oli syytä pitää evästauko ennen kotiin suuntaamista. Niinpä kaupalla on edelleen kahvittelijoita pienessä nurkkapöydässä. Melkoinen uutistoimisto oli koko kauppa.

Monet kerrat Eevert sai sieltä myös hyviä vinkkejä ja ohjeita yhdenmiehen talouteensa. Monet kylän rouvat ja neidit olivat opastaneet Eevertiä mieluusti asiassa kuin asiassa.

 Joku aika sitten Eevert huomasi Tenhon korvallisilla ikävää ihottumaa. Koira-parka joutui tuon tuostakin rapsuttelemaan kuivaa kohtaa ja aika-ajoin se oli ihan ruvella ja aika kurjan näköinen. Kaupalta Eevert osti voidetta ja hoiti sillä pikkuisen ystävänsä korvaa. Ihottumakohta ei vaan tahtonut parantua. Useamman kerran sitä oli kaupallakin päivitelty ja harmiteltu. Se lohdutti kovast Eevertiä, mutta Tenho näytti surkealta ja kohotti tassunsa hipaisenaan korvantaustaa. Se ilmiselvästi kutitti kovasti. Eevert otti taskustaan voidetuubin ja siveli sitä ihottuman kohdalle. Se aina hetkeksi palautti koiran iloisen olemuksen hännänheilutuksineen.

Naapurin vanha mummu seurasi toimenpidettä ja sanoi … Jos kokeilisimme lisätä sinne hieman soodaa… osoittaen Eevertin kädessä olevaa voidetuubia.

Mummu kertoi ennenaikaan hoidetun monet ihottumat ja pykimät soodasalvalla niin elukoitten kuin ihmistenkin ihoilta. Taisi moni teini hoitaa sellaisella märkivää ihoaankin. Vanhat ukot käyttivät seosta kuuleman mukaan myös metsällä ollessaan kaikenmaailman itikoiden kutiaviin puremiin. Aina tepsi. Taisi olla melkoista ihmeainetta hekotteli kauppias kuunnellessaan mummun juttuja.

 Mikäs siinä, kokeillaan vanhan kansan oppeja, tuumi Eevert ja kysyi onko kauppiaalla soodaa myytävänä. Toki on, sanoi kauppias, näihin aikoihin sitä hankitaan joka talouteen. Montakos purkkia otat? Aloitetaan yhdellä, vastasi Eevert. Samalla Eevertin kauppakassi täydentyi monella muulla tärkeällä aineksella.

Uutisten vaihtamisen jälkeen oli aika suunnata kotia kohti. Kotona Eevert suunnitteli heti ottavansa Tenhon salvan ja sekoittelevansa pienessä kulhossa  sinne ruokasoodaa. Tenho sai ensimmäiset rasvaukset uudistetulla salvalla pian kauppareissun jälkeen.

 Päivät kuluivat ja niinhän siinä kävi, että Eevert joutui huomaamaan, että Tenhon korvallinen hiljalleen parani ja karvatkin kasvoivat paljastuneelle alueelle takaisin. Kyllä ne mummut vain tietävät ja ovat viisaita!

Taidankin viedä  mummulle kiitokseksi vähän suolakalaa. Siitä mummu tykkää ja aina kehuskelee kylillä, että parhaimmat kalat laatii Eevert. Hieman kehut hyväilivät miehistä miestä. 

Pian kaverukset ovat jo kylätiellä ja korista pilkottaa komea kala.