Eevert on tarkkaan tutkinut viime päivinä erilaisia reseptejä.

Jotakin uutta ja haastavaa olisi tänäkin jouluna tarkoitus opetella. Ja tietenkin laittaa tarjolle kylän yksinäisten ukkojen joulupäivällisille. Siellä sitä sitten porukalla maistellaan ja ihmetellään. Vaan mitä kummaa keksisi. Reseptejä on vaikka kuinka, toteutukset vain ovat välillä mitä sattuu.

 Syksyllä Eevert on käynyt sienimetsässä. Muutaman kerran oli naapurin poikakin mukana. Se se on sitten kiva vesseli! ajattelee Eevert. Monesti hän tulee Eevertille ihan omia aikojaan kylään ja tuntuu hyvin viihtyvän näinkin vanhan miehen seurassa. Hymy nousee huulille kun mies muistelee kaikkia niitä moninaisia reissuja. Parasta retkellä oli tietenkin raikkaan ulkoilman lisäksi myös maittavat eväät.

 Jaa, niistä sienistä voisikin tehdä jotakin. Sekasieniä saatiin oikein runsainmitoin. Yhdessä niitä pojan kanssa keiteltiin ja pilkottiin. Iso osa laitettiin sellaisenaan pakastimeen.

Sieni pikkelsiä! Sellaista ei ole ollutkaan aikaisemmin joulupöydässä! Sitten ei muuta kuin hihat heilumaan, ilahtui Eevert.

 Pian onkin keittiössä täysi hääräys päällä. Esille on otettu kattiloita ja sipuleita, porkkanoita ja mausteita. Ja niitä sieniä pakastimesta. Kätevästi Eevert pilkkoi kaiken ja viimeiseksi otti esille jo hyvin sulaneet sienet. Eevert katseli niitä hetken, raapi päätään ja pyöritteli aikansa. Hän kävi hakemassa toisen pussin. Ja yhtä silmät ymmyrkäisinä sitä tarkasteli. ”..ja mistäs nämä sienet ovat tullet – ja tämän värisiä, vihertäviä” ihmetteli Eevert. Paketti toisensa jälkeen tuli käpälöityä. Kaikki ne olivat vihreitä! Mahtaa olla myrkkysieniä – ei näitä arvaa käyttää ollenkaan.

 Samassa porstuasta kuului ääniä. Naapurin poika tulikin sopivasti paikalle. Keittiössä oli valtava sekasortku ja sekös nauratti poikaa. Eevertillä on yleensä kaikki aina järjestyksessä.

Hyvä kun tulit, minä kun en ymmärrä ollenkaan, että onkos minun silmissäni jotakin pahasti vialla? Katso nyt – ihan vihreitä sieniä! Eihän me tämmöisiä kerätty! Naapurin poika kuunteli niin tosissaan kuin vain voi. Ja koetti näyttää huolestuneelta. Lopulta hän ei enää kyennyt, vaan purskahti nauramaan niin, että kieriskeli lopulta lattialla. Eevert näytti entistä pöllämystyneemmältä. Lopulta poika sai avattua suunsa ja muistutti, että silloin kun niitä sieniä laitettiin tuli pari poikaa kesken kaiken myymään postikortteja koulun kuusijuhlan tukemiseksi. Eevertin hakiessa kolikoita salin puolelta, olivat pojat tiputtaneet tummanvihreää karamelliväriä sienipusseihin. Väri on hiljalleen levinnyt koko pakettiin ja muuttanut kaiken vastenmielisen näköiseksi.

 Vai sellaisia kepposia, sai lopulta Eevert sanottua. Jos kyse on karamelliväristä, niin eipä tuo liene vaarallista. Vähitellen Eevert naureskeli jo omille reaktioilleen ja hämmennykselleen. Niinpä yhteistuumin laadittiin pikkelsit loppuun ja purkkiin. Ihmetelkööt ukot nyt sitten kummallista väriä. Pikkelsit laitettiin purkkeihin ja päällystettiin kauniilla kansipaperilla. Keittiön siivouksen jäkeen Eevert keitti vahvat kaakaot ja laittoi pöydälle makoisat pullat. Ne sentään eivät olleet ollenkaan vihreitä.

 Illan mittaan Eevert naurahteli jo itsekin poikien kolttosille. Ei ne ole pojat tainneet liiemmin muuttua sitten omien nuorukaisaikojen. Eevert, jos kuka tunnettiin silloin kylällä ahkerana kolttosten tekijänä. Ei niinkään pahalla mitään tehnyt, mutta kepposteli ahkeraan.