Ihmisillä on monenlaisia taitoja ja osaamisalueita. Tänään nostan esiin yhden sellaisen, josta voi olla hyötyä mutta yleensä se on kaikkea muuta. Stressaantuminen on taito, joka tuntuu välillä olevan elämässä kunniapaikalla. On kiire, ei ehdi, vaaditaan liikaa, liikaa työtä, asiat hoitamatta, tai ainakin kuvitellaan kaikkea tätä olevan elämässä.
Kuntoutuksen opettamaa
Sain monia vuosia sitten olla mukana kuntoutusryhmässä, joka oli suunnattu esihenkilöille. Koolla oli erilaisella kuormituksella varustettuja ihmisiä eri aloilta. Ryhmässä keskityttiin moniin asioihin ihmisen elämässä. Yksi näistä teemoista oli yhä kiihtyvän maailman ajan mukanaan tuoma kiire ja stressi.
Pieni stressi voi olla usein hyväksi ja toimii moottorina päämäärään pääsemiseksi. Moni on tehokkaimmillaan pienessä paineessa, kun eräpäivät tekemisissä lähenevät.
Stressi voi olla myös salakavala kumppani. Jos sen antaa elää valtoimenaan niin pian löytää itsensä sellaisesta suosta, että ei saa enää mitään tehdyksi, vaan päällimmäisenä on huolehtiminen oman stressinsä ruokkimisesta.
Nappasin kuvan eräästä PowerPoint-esityksestä. Se on tässä alla. Tunnistatko sieltä jotakin sopivaa omaan elämääsi?
Stressaantuminen on taitolaji
Silloin kun tunnistaa oman stressitilanteensa helppouden tai vaikeuden, niin sille on mahdollista tehdä jotakin. Mistä sinä tunnistat, että elämässä alkaa olla liikaa jotakin ja omat stressitasosi nousevat siihen pisteeseen, että looginen toiminta ja ajattelu vaikeutuu?
Ihminen kestää ja sietää paljon. Ihminen ymmärtää myös sen, että elämässä on vaihteluita ja tämäkin teema toistuu aaltomaisesti elämän varrella. Siinä sitten on eroja kuinka kiihkeimpänä aikana ottaa itsensä huomioon ja auttaa selviytymään sujuvasti tilanteesta.
Edellisessä kirjoituksessani puhuin asenteista ja asennoitumisesta elämään. En erityisemmin jaksa kuormittua, koska tiedän että se ei tuota minulle hyvää. Tähän on ollut pitkä tie ja olen elänyt todellisen uupumisen elämässä ja työssä. Ehkä jopa pariinkin kertaan. Ensimmäinen oli klassisempi uupuminen, joka johti vuoden vuorotteluvapaaseen. Joo, silloin sai sellaisesta vielä nauttia. Silloin huomasin, että en ollut kuormittunut työstäni, vaan työilmapiiristä. Toinen olisi sitten enemmän fyysinen kokemus kiihkeimpään korona-aikaan. Aika työllisti paljon ja kun sitä teki etänä, niin päivät venyivät ympäripyöreiksi. Sitä kesti puoli vuotta ja sen jälkeen toinen puoli vuotta meni toipumiseen. En halua kokea uudelleen.
Jälkimmäisen kokemuksen jälkeen on ollut tärkeää havainnoida omaa jaksamista ihan uudelta näkökulmalta. Mistä kaikesta on tarpeellista stressaantua ja millä tavalla. Toimiiko valitsemani tapa energisoivana vai uuvuttaako se entisestään. Olen oppinut keskustelemaan itseni kanssa 🙂 Se on välillä jopa mielenkiintoista. Stressaantuminen on taito, jota voi ainakin jonkin verran säädellä oman suhtautumisensa kautta. Onko siinä ympäristössä asioita, joihin voi vaikuttaa siten, että kuormitusta ei niin paljon synny. Jos on niin, on hyväksi tehdä riittäviä muutoksia siihen kohtaan.
Rauhoittuminen on hyvä taito
Stressi tuo jännitystä mieleen ja kehoon. Liiallisena se voi tuntua koko kehossa kiristymisenä ja kipuna. Ihminen on tässäkin asiassa kovin kokonaisvaltainen.
Rauhoittuminen vaikeankin tilanteen edessä auttaa ja antaa aivoille tilaa sopeutua hetkeen. Pysähtyminen ja rauhoittuminen voi olla näkymättömän esteen takana. Jos on niin kovin paljon tekemätöntä, niin miten voisin auttaa itseäni pysähtymällä. Asiathan vaan kasaantuvat edelleen ja sitten pitää mennä vielä kovempaa!
Usko pois, niin ei käy. Kirjoitin aikaisemmin tänä vuonna vierailustani vanhassa japanilaisessa kaupunginjohtajan virastotalossa. Siellä oli varattuna yksi huone, joka oli tyhjä. Ainoastaan teepannu oli tilan keskellä. Silloin kun kaupunginjohtajalla oli liian kiire, hän vetäytyi tähän tilaan ja joi rauhassa kupillisen teetä. Tuossa on paljon viisautta. Pysähdy, hengitä, rauhoita mielesi.
Aiheesta on kirjoittanut kiinnostavan ja hyvän artikkelin Eve Mantula ja Mikko Lehtola : Aivot ovat viisaat
Jos ihminen ei itse hoksaa liiallista kuormitustaan ja haitallista stressiä, niin keho lopulta pysäyttää kaiken suojellakseen elämää. Kehon viesteihin ja hiljaisiin signaaleihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Mistä sinä tunnistat kuormittumisesti ja stressitasosi nousun? Näkyykö se käyttäytymisessäsi, vai vedätkö eteenpäin kuin ennenkin, ajatuksella että kyllä tässä jaksetaan ja heikot sortuu elon tiellä.
Löydätkö huumoria ja hyvää mieltä riittävästi elämästä? Millä selätät stressin tarvittaessa?
6 Responses
Stressi on todellakin salakavala kaveri. Minun tapauksessa toimii liikunta ja luonto. Silti joskus mene yli hilseen. Silloin tarvitsen paljon aikaa, unta ja tietoisia mielenharjoituksia sen selättämiseksi. Yritän vakuuttaa itselleni, että kaikki järjestyy. Joskus se auttaakin 🙂
Usko vaikuttaa paljon 🙂 Kuormittuminen tapahtuu hiljalleen ja sitä nyt ei ainakaan arjen stressitasojen nouseminen paljon auta. Joskus se on ainakin itselläni sitä että teen tietoisia ratkaisuja irtaantumiseen. Luonto yleensä ja metsä erityisesti on minulle hyvin hoitava elementti. Ja tietenkin vuoret tai tunturit – siellä voi hengittää ja rauhoittaa mieltä.
Hyvä aihe, stressiä kokee varmasti jokainen joskus. Itse olen suorittanut työtehtäviä hyvin sen sijaan, että täydellisesti. Näin sain mahdottomat määrät tehtyä. Muulla tavalla olisi varmasti riittämättömyys ja uupumus löytänyt minutkin. Joskus kun kerron jaksamiseni salat, niin moni vastaa, että he kyllä tekevät työnsä 110%. No hyvä heille. En toki tarkoita, että työt huonosti tehtäisiin, yllättävän hyvin tavallisiin hommiin riittää se 8+ suoritus. Varsinkin silloin, kun töitä on liikaa ja ne suorittaa tasan yksi ihminen.
Puhut Tiina viisaita. Täydellisyyteen ja vähän siitä vielä ylöspäin pyrkiminen uuvuttaa kyllä pidemmällä aikavälillä. Tulee vähintäänkin sisäinen kokemus siitä että mikään ei riitä ja silloin stressitasot nousevat haitalliselle tasolle. On hyvä aina muistaa mikä on riittävän hyvä. Se riittää. Enempää ei tarvitse. Oma kokemus on myös saman suuntainen, että vähemmällä saa lopulta enemmän 🙂
Stressi tekee kipeäksi. Itse keväällä 2022 sain niin voimakkaan stressin, että jouduin sairaalaan RCVS:n vuoksi. Sen reissun jälkeen olen koittanut päästä aina purkamaan stressitiloja jollakin tavoin.
Tuo on niin totta. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja kroppa laittaa stopin kun kuormittuu liikaa. Sinänsä sama mistä kuormitus tulee. Lopulta on pysähdyttävä tavalla tai toisella. Kokemuksesi jälkeen osaa varmasti tunnistaa itsessään niitä signaaleja jotka ohjaavat jo varhaisessa vaiheessa. toimimaan itseä huoltavalla tavalla.