Maaliskuun pienet suuret hetket ovat tämän vuotisen kuukausisarjan kolmas osa. Sarja alkoi hetkestä, jolloin oli halu pysähtyä ja katsoa elämää lähempää – ei suoritteena, vaan koettuna ja elettynä jaksona. Kirjoitan näistä kuukausista huomatakseni ne pienet hetket, jotka helposti jäävät varjoon, mutta joilla on usein yllättävän suuri merkitys.

Haluan kuunnella itseäni: mitä maaliskuu herätti tai vahvisti, missä olin itselleni hyvä ja lempeä sekä mikä oli riittävää.

Tervetuloa mukaan kuukauden pieniin suuriin hetkiin.

Kuukauden tunnelma

Maaliskuu tuntui kahdelta askeleelta eteen ja yhdeltä taakse. Elettiin viimeistä työkuukauttani puolentoista vuoden työrupeamassa. Ilmassa oli aistittavissa monenlaista tunnelmaa. Helpotusta työn ja hankkeen päättymisestä, huolta hyvien asioiden jatkuvuudesta ja odotusta uuden aikakauden alkamisesta. Omassa tehtävässäni ei päättymiseen liittynyt erityista huolta. Palaan eläkeläisen arkeeni, tosin erilaiseen kuin mitä se 2023 vuoden päättyessä oli.

Kuukaudessa oli jo valoa ja aurinkoa nautittavaksi. Pitkä keväinen jakso piti huolta mielen virkeydestä. Maaliskuusta ja alkavasta huhtikuusta pidän paljon. Kevät tulee konkreettiseksi.

Jos maaliskuu olisi väri, se olisi pehmeä, vielä hieman harmaa vihreä, joka piilottelee puiden silmuissa.

Pienet suuret hetket

• Ilta, jolloin valo osui keittiön pöydälle eri tavalla kuin pitkään aikaan
• Kohtaaminen, jossa keskusteltiin ja vaihdettiin kuulumisia – ilman kiirettä
• Saunahetki viikon päätteeksi, kun keho saa laskea kierroksia ja rentoutua
• Viesti, joka tuli yllättäen ja kutsui yhteiseen pöytään
• Hetki, jolloin huomasin hengittäväni syvempään kuin pitkään aikaan
• Hetket, joissa sanottiin näkemiin ja tavataan taas 🙂

Mikä opetti tai muistutti

Tässä kuussa muistutin itseäni siitä, ettei kaiken tarvitse olla valmista, jotta se olisi arvokasta. Aina jää jotakin kesken, josta joku toinen jatkaa. Työ jatkuu, elämä jatkuu omalla painollaan.

Maaliskuussa viimeistään ymmärsi että työ/hanke on kylvänyt siemenet ja saanut ehkä asioita oraalle. Varsinainen kasvu tapahtuu vasta tämän jälkeen. Joku kasvaa, joku muuttuu, joku jää syrjään. Ja se kaikki on hyväksi.

Maaliskuu muistutti myös lempeästi siitä, että elämä ja tulevaisuus on jälleen avoin, mahdollisuuksia täynnä ja on ottamassa avosylin vastaan, mitä onkaan edessä.

Missä olin itselleni riittävä

Olin riittävä niinä päivinä, kun en jaksanut tehdä kaikkea, mitä olin suunnitellut.
Olin riittävä, kun pysähdyin enkä pakottanut itseäni eteenpäin. Maailma ei valmistu minun tekemisilläni.

Ehkä juuri nämä hetket olivat tämän kuukauden tärkeimpiä.

Maaliskuun pienet suuret hetket kuvina

Mistä syntyy kiitollisuus

Kiitollisuus syntyi tässä kuussa pienistä asioista, jotka eivät vaatineet mitään erityistä.

Siitä, että arki kantoi.

Siitä, että oli aika jättää taakse.
Siitä, että oli ihmisiä ympärillä, joiden kanssa on kuljettu kappaleen matkaa yhdessä.
Siitä, että sain olla keskeneräinen ilman, että maailma kaatui.

Huomaan, että kiitollisuus ei aina ole suuri tunne. Se on usein hiljainen hyväksyntä siitä, että tämä riittää – ainakin tänään.

Mitä vien mukanani seuraavaan kuukauteen

Vien mukanani ajatuksen siitä, että pienet askeleet riittävät.
Haluan pitää kiinni tavasta pysähtyä edes hetkeksi joka päivä, siihen löytyy aika.
Ja toivon, että osaan jatkossakin kohdata itseni hieman lempeämmin.

Aikaisemmin kirjoitettua

Tammikuun pienet suuret hetket

Helmikuun pienet suuret hetket

Nyt on sinun vuorosi

Mikä innosti maaliskuussa? Mistä pidit ja nautit? Muuttuiko sinun elämässäsi jonkin olennaisesti maaliskuussa?