Oletko huomannut – kesä hidastaa? Lämpö ja kesän kuumuus ovat ihania, mutta myös rankkoja useimmille ihmisille. Itse olen joskus jopa sanonut, että mitä kuumempaa, sen mukavampaa. Enää en ehkä allekirjoita omia sanomisiani 😀 Aika muuttuu ja myös se, miten keho kokee lämmön tai viileän.
Kesässä on muutenkin jotain, mikä hidastaa askelta ja olemista. Kesä houkuttelee pysähtymään ja hellittämään. Se houkuttelee olemiseen ja havainnointiin. Valo viipyy pitkään, luonto on täynnä elämää. Ihmiset viihtyvät ulkona. Arki ei kaikilla kesälläkään pysähdy, silti vuodenaika tuntuu kuiskaavan, että ei tarvitse kiirehtiä ihan koko ajan. On lupa olla.
Luonnon rytmissä
Puut eivät yritä kasvattaa lehtiään yhdessä yössä. Kukat avautuvat omaan tahtiinsa, ja linnut rakentavat pesänsä pala palalta. Tässä kohtaa pesintää saa seurata jo poikasten varttumista lentokykyisiksi. Joku aikaisin pesinnän aloittanut voi olla jo toisella kierroksella ja sitten saakin toivoa pitkää lämmintä syksyä kesän jatkoksi, jotta poikaset varttuvat riittävästi ennen syksyä.
Lomakausi ajoittuu pääosin kesään. Sillä on varmasti merkityksensä levon ja palautumisen ajatuksissa. Pohjolassa pitkän ja usein pimeän talven jälkeen aurinko palaa ja siitä otetaan kaikki tarvittava irti lyhyessä ajassa.
Ihminen on elänyt pitkälti luonnon rytmin mukaan. Talvi oli selviytymisen aikaa, kevät kylvämisen aikaa ja kesä kasvun aikaa. Pitkä valoisa aika lisää mahdollisuuksia levätä, tavata sukulaisia ja liikkua. Kesä antaa luvan hidastaa.
Toki koulu ja yhteiskunta on ollut myös määrittämässä sitä mihin aikaan vuodesta lomat keskittyvät. Sitä olen joskus ihmetellyt enemmänkin, kuinka käytännössä koulukeskeisesti vuosi rytmittyy – muutenkin kuin kesällä. Kesälomakulttuuri muotoutui vähitellen, kun koulujärjestelmää yhtenäistettiin valtakunnan tasolla. Kun koululaiset viettivät kesää lomalla, myös työelämä alkoi vähitellen mukautua samaan rytmiin.
Vuosituhannen vaihteessa olin opettajana Ivalossa. Syysloma siellä oli pitkä ja pohdin sitä ääneen. Vastaus oli selvä ja ymmärrettävä. Se on hyvä olla viikon kun iso osa koululaisista on kuitenkin kotona poroerotuksen vuoksi. Apuja tarvittiin moneen tehtävään eikä aikuisetkaan ehtineet kuskata lapsia kouluun, jos koulukyydistä myöhästyttiin. Oli siis kaikille eduksi sulkea koulu viikoksi juuri erotusaikaan.
Omassa lapsuudessani oli syysloma perunannostolomana tunnettu 🙂
Hengittäminen on enemmän kuin ilman vaihtumista
Kesällä huomaa hengittävänsä syvemmin – metsäpolulla, järven rannalla tai lämpimässä ilta-auringossa. Jokaisella hetkellä on oma tuoksunsa tai jokin aisteja herättelevä ominaisuus.
Jotakin jossa haluaa viipyillä ja aistia varastoon hyviä asioita.
Hengittäminen voi olla myös kuva siitä, että antaa itselle tilaa. Hetki ilman puhelinta. Kahvikuppi terassilla. Tuulen kuunteleminen. Sateen lähestymisen haistaminen. Pysähtyminen ilman tunnetta siitä, että pitäisi tehdä jotain hyödyllistä. On lupa olla. Olla luonnon hoidettavana.
Joskus juuri nämä pienet hetket auttavat jaksamaan paremmin kuin kymmenet tehokkuusvinkit ja treeniohjelmat.
Elämää etukenossa?
Tänä vuonna seurasin ihmisten keskusteluja. Ennen juhannusta laskettiin tunteja päivittäin, kun päivä piteni. Se oli tai on kuin joulupaketin avaamisen odotusta. Ja sitten koitti kesäpäivän tasaus ja nousi ehkä leikillinenkin huoli siitä, että siinä se kesä meni ja nyt vaan päivän lyhenevät lyhenemistään. Ja tottahan se onkin. Vielä on kuitenkin paljon ihania kesän päiviä ja tunteja käytettävissä.
Moni alkaa jo keskikesällä miettiä syksyn töitä, velvollisuuksia ja kalenteria yhdessä päivien lyhenemisen kanssa. Vaan tarviiko? Tulee se syksy ja talven rutiinit ajallaan.
Kesä muistuttaa meitä läsnäolon taidosta. Jos elämme ajatuksissa jatkuvasti seuraavaa viikkoa tai vuodenaikaa, tämä hetki jää helposti kokematta. Kesän suurin lahja voi olla se, että opimme olemaan siellä, missä olemme juuri nyt. Miten parhaiten nautin tästä hetkestä ja mitä hyvää siitä saan itselleni.
Kesä ei pyydä meitä tekemään enemmän. Se kutsuu huomaamaan enemmän. Ehkä tänä kesänä tärkein tavoite ei ole täydellinen lomailu tai pitkä tehtävälista, vaan muutama hetki, jolloin hengitys tasaantuu ja mieli saa levätä.
Kun syksy aikanaan saapuu, emme ehkä muista kaikkia tekemisiämme. Sen sijaan saatamme muistaa sen lämpimän illan, järveltä kantautuneen kuikan äänen, sateen jälkeisen metsän tuoksun tai sen tunteen, että hetken aikaa elämä sai kulkea omalla painollaan.
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Lomailetko vai oletko kesätöissä? Mistä nautit kesässä? Missä vietät mielelläsi kuuman kesäpäivän? Onko helle kaveri vai vihollinen?
