Sanon heti alkuun ja suoraan, että en todellakaan viihdy kameran edessä. Olen paljon tyytyväisemmin ollut aina sen takana. Epämukavuus voi johtua monistakin asioista, joista saisi varmasti koottua useammankin blogikirjoituksen.
Tällä kerralla en kuitenkaan keskity eletyn elämän traumoihin tai kokemuksiin, jotka ovat voineet vaikuttaa olennaisella tavalla tapaan suhtautua tallennuslaitteisiin. Enemmän haluan tuoda esiin sitä, että muutos on mahdollista, vaikka se olisi kiusallista. Tai ainakin muutokseen pyrkiminen. Tärkeintä on ottaa se ensimmäinen askel kohti omaa muutostavoitettaan.
Haastan itseni muutokseen
Olen siis päättänyt tehdä asialle jotakin ja harjoitella kameran edessä olemista ja sille esiintymistä.
Tai siis – olen työssäni ollut esillä yli 40 vuotta. Olen tottunut esiintymään isonkin yleisön edessä ilman ongelmia. Vaan kun eteen tulee kamera, niin, johan jäykistyy koko leidi. Hymystä tulee väkinäinen ja olen vähintäänkin silmät kiinni tai katse harhautuu ihan minne sattuu. Onko tämä tuttua sinulle? Millainen kuvattava sinä olet?
Tänä päivänä on paljon etäyhteyksillä kokouksia ja työskentelyjä. Niiden kanssa ei ole ongelmaa. Kamerahan siinä läppärissäkin on, vaikka hyvin pieni piste. Silti ihan hyvin menee meikattuna tai ilman. Nykyään useimmin meikkaamattomana ja tukka sutturalla päänpäällä. Tällainenhan minä olen.
Mikä siis muuttuu, jos edessäni on laite, jolle minun pitäisi puhua tai jonka edessä olla luonnollisesti kuvattavana. Vaikea selittää, mutta se ominaisuus on kulkenut mukanani varmasti läpi elämän. Tätä pitää harjoitella.
Olen ottanut itselleni viime syksynä haasteen. Haluan oppia tekemään verkkovalmennuksia ja verkkokursseja. Niitä ei tehdä pelkällä äänellä. On melko ymmärrettävää, että äänen on saatava kasvot ollakseen hieman läheisempi katsojalleen ja luomaan luottamusta esitettyyn asiaan. Siispä nyt on vaan opeteltava uusia asioita ja lähdettävä tekemään.
Miten ylipäätään olen kameran edessä
No, en kyllä ole, jos ei ole pakko 😀 Tämä kai tuli jo selväksi aikaisemmin. Aihe vähitellen huvittaa itseäni. Ja sitten kun se alkaa huvittamaan, niin sille ehkä voi tehdä jotakin.
Asiaa voi auttaa ehkä hieman etukäteen hengittämällä rauhassa ja tekemällä joitakin harjoituksia, jotka auttavat itseä rentoutumaan epäluonnollisessa tilanteessa. Niinhän usein ohjeistan muita vaikean tai jännittävän tilanteen helpottamiseksi.
Kolme tai oikeastaan neljä asiaa, jotka ovat helpottaneet omaa olemistani valmistautuessani harjoituksiin tai kuvaustilanteisiin.
- Pieni fyysinen liike ja itsensä ravistelu. Kehoon hiipii jännityksiä, kun tietää, että kohta on esiinnyttävä kameralle. Jännitykset voi liikkeellä saada vapautettua ja koko keho pääsee rentoutumaan. Kireästä hymystä tulee sulavampi. Tai niin on ainakin hyvä kuvitella ja psyykata itseä sen avulla tilanteeseen. Liike tuo energiaa koko olemukseen.
- Asu ja asusteet. Värit, jotka tuovat raikkautta kasvoille nostavat mielialaa ja rohkaisevat kuvaustilanteessa. Kannattaa tutkia erilaisten värikarttojen avulla millaiset värit energisoivat. Olen arjessani melko musta. Kameran kanssa se ei toimi ollenkaan, näytän vanhalta ja harmaalta. Toisaalta, sellainenhan minä oikeasti jo alan olemaan. Ehkä niitä värejä olisi hyvä lisätä myös kameran ulkopuoliseen elämään 😀 Pääasia on, että viihdyn niissä vaatteissa ja asusteissa, jotka olen valinnut tilanteeseen.
- Luotan ja olen itse innostunut teemastani. Se on kuitenkin se olennaisin asia. Osaan ja hallitsen sen asian, jonka kanssa haluan työskennellä välineestä riippumatta. Keskityn olennaiseen ja annan muun jäädä toisarvoiseksi.
- Ehkä vielä neljäntenä se, että valmistaudun rauhassa kuvaustilanteeseen, riippumatta siitä teenkö sen yksin kameran kanssa vai onko paikalla muita avustajia.
Miten olen luonnollisesti kameran edessä
No, en mitenkään 😀 Mutta ei se mitään haittaa. Hauskaa on kuitenkin, vaikka menossa olisi otto numero 27. Kerta kerralta olen tyytyväisempi lopputulokseen.

Olen kuluvan viikon harjoitellut videon tekemistä ja siinä esiintymistä Voimaavideosta.fin Annin kanssa Harjoitusleirillä. Harjoitukset olivat pieniä ja ohjasivat joka päivä askelen eteenpäin videoesiintymisen kohentamiseksi. Alkuun lähes järkytyin, kun ymmärsin, että ne harjoitusvideot ihan oikeasti julkaistaan.
Sydän sykkien postasin annetun ohjeen mukaan minuutin kestävän videoni kaikkien nähtäville. Porukka katsoi sitä ja osa kommentoi kannustavasti. Minä seurasin toisten videoita ja viikon aikana syntyi kannustavaa vuorovaikutusta leirin osallistujien kesken. Yllätin itseni viihtymällä harjoitusleirillä ja odottamalla seuraavan päivän tehtävää.
Lopussa olin tyytyväinen kaikkeen kokemaani ja kuulemaani. Omista ja toisten videoista oppi paljon sellaista, jota ei olisi omin päin päässyt oivaltamaan. Anni on rohkaiseva opastaja. Jos et tunne niin tutustu ihmeessä. Työskentely kameran edessä tuli tutummaksi. Kiitos siitä.
Harjoitusleiri antoi rohkaisua jatkaa tällä vähän vieraammalla tavalla olla olemassa.
Luonnollisuuteen on vielä matkaa ja työ jatkuu. Tärkein kokemus oli se, että voin hyvin työskennellä tuon yskisilmäisen kykloopin kanssa. Se oli lopulta ihan ystävällinen ja monesti myös seurasi minua, kun levottomana liikehdin sinne tänne. Sen kanssa pystyi myös kommunikoimaan käsimerkein. Merkkejä oli kaksi ja nekin sain sekoitettua keskenään monta kertaa 😀
Käyttämäni kamera on Obsbot joka löytyi miehen kätköistä käyttööni.
Harjoitusleirin rohkaisemana Tuunaa taloutesi -mainosvideo
Viiden viikon Tuunaa taloutesi -verkkokurssi antaa eväitä arjen talouden hallintaan. Kurssista hyötyy eniten henkilö, jonka rahatilanne on elämänkriisin tai yllättävän tapahtuman (sairastuminen, ero, työttömyys ym.) vuoksi mennyt sekaisin. Siitä voi olla apua myös nuorelle, joka vasta opiskelee itsenäistä elämää. Jos rahat ei riitä seuraavaan rahapäivään, etkä ole vielä pahoissa veloissa, tämä voisi olla sinulle hyödyllinen opintokokonaisuus.
Verkkokurssi toteutuu viikoilla 17-21.
Ilmoittaudu lähettämällä minulle viesti numeroon 050 533 8989 tai artikkelin kommentin kautta. Ilmoittautumiskommenttia ei julkaista kommenteissa.
Tarkemmin kurssista Talous tiukalla, riittääkö rahat ja Tuunaa taloutesi kyselyn tuloksia
Ja mikä oli opetus?
Mene rohkeasti eteenpäin, kohtaa epämuukavuutesi ja pidä hauskaa selättäessäsi isoimpia jännityksiä uuden edessä.
Kyllä se siitä, sanoi entinen presidenttimme. Muistatko kuka?
12 vastausta
Olipa kiinnostava postaus, kiitos! Kameran edessä oleminen ei todellakaan ole helppoa. Ikinä. Itselläni on ainakin ihan tietyt maneerit ja ilmeet ja sitten, kun pyydetään vaihtamaan, olen pulassa 😀
Joskus parhaat kuvat tulee otettua niin, että kuvaaja vain napsii niitä, ja itse yrittää olla niin, ettei huomaisikaan…
Olen tullut siihen tulokseen itseni kanssa, että ei auta muuta kuin opetella sietämään se kuvaaminen. Vähitellen ehkä sitten muuttuu huomaamattomammaksi toiminnaksi. Haastetta vielä riittää, mutta niitähän pitää elämässä ollakin 🙂
Kameran edessä olen jo oppinut tavalla tai toisella olla, koska siellä voi liikkua. Se helpottaa. Minulle vaikeinta on olla staattisissa kuvissa, joissa pitää hymyillä kameralle. En jotenkin osaa sitä jaloa taitoa. Sen mun pitää vielä oppia.
Kaikilla on omat haasteensa 🙂 Ja hyvä on välillä itseään haastaakin uusilla asioilla. Tai ei kai tuo kamera niin uusi asia ole, mutta vähemmän käytetty sen edessä oleminen. Harjoitellaan jatkossakin sitä osaa missä tuntuu tarvetta olevan.
Onneksi kaikkea voi harjoitella. 🤗 Saattaahan se muutaman tositilanteenkin tarvita lopulta kulmien huomiseksi, mutta toistoja, toistoja. Pian menee kuin vettä vaan 🙌
Kiitos Tiina rohkaisusta 🙂 Tällä mennään ja lisätään altistumiskertoja joka viikolle.
Tosi hyvin esiinnyit videolla! Mä tykkään ottaa kuvia ja kuvata videoitakin jonkin verran, mutta kameran toisella puolella olen harvoin. Munkin tarvii treenata 🙂
Kiitos rohkaisevista sanoistasi 🙂 Harjoitellaan niin hyvä tulee. Moneen asiaan tottuu ja siitä tulee luontevampaa.
Minulle ei ole helppoa olla kameran edessä, olipa kyse sitten valokuvasta tai videosta. Videossa pahinta on oman äänen kuuleminen. 😬 Jos työkseen joutuisi tekemään, niin todellakin harjoittelisin – nyt kun ei ole pakko, niin pysyttelen mukavuusalueellani, en treenaa kuvissa olemista ja ihmettelen sitten epäonnistumistani, kun niitä joskus on pakko ottaa. 😅 Onneksi niitä kohtuullisen onnistuneita kuviakin tulee oman blogin tarpeisiin, kun otoksia vain on riittävästi…
Niin ymmärrän 🙂 Tallennettu ääni kuulostaa aina erilaiselta kuin mitä omat korvat normaalissa puheessa on kuulevinaan. Ollaan oma kaikukoppamme. Mukavuusalueella pysymynen kyllä houkuttaa minuakin vahvasti. Katsoo nyt pääseekö sinuksi asian kanssa. Mies on melkoinen tekijä valokuvauksen ja videoinnin saralla, joten sitä altistusta on kyllä tullut vuosien aikana. Vasta nyt meinasin katsoa että mistä on oikein kysymys 😀
Kameran edessä olemista kannattaa harjoitella. Itsellä on viha rakkaussuhde kameraan ja välillä tykkään kovasti kun kuvataan ja välillä hommasta ei tahdo tulla mitään. Fiiliskin ratkaisee siis…
Tuo viharakkaus sopii minullekin. Altistumista on kyllä tapahtunut ja onhan se vuosien aikana tuottanut tulosta. Tämän kevään tulikoe eli alkavan kurssin kuvaukset ovat käsillä jo tällä viikolla.
Paremmin viihdyn kameran takana.