Tartuin kuukauden kuvat kertovat blogihaasteeseen, jossa valitaan muutama kuva edeltävän kuukauden otoksista ja pysähdytään niiden ääreen hetkeksi. Haasteen sain VIA PER ASPERA AD ASTRA blogista. Tämä on ensimmäinen artikkeli sarjaan, joka jatkuu kuluvan vuoden loppuun kerran kuukaudessa.
Asioiden eteen on hyvä pysähtyä. Antaa tilanteen puhua ja vaikuttaa ihan sellaisena, kun se on eteen tullut. Monet tilanteet vilahtavat ohitse, eikä niitä tule mietittyä sen kummemmin. Toiset taas voivat mietityttää pitkäänkin ja niihin syntyy merkityksiä, jotka palvelevat itseä elämää eteenpäin. Tai sitten tuottaa vain lisää kuormaa, jota ei kaipaisi. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Tässä kohtaa keskityn kuvien kautta löytämään asioita, joista voin tuntea kiitollisuutta tai joista olen oppinut jotakin. Arki on yllättävän rikas, vaikka tuntuisikin siltä että mitään ei tapahdu. Katsotaan mitä löytyy.
Arkipäivän otos
Aamusta päivä alkaa. Minulla kyllä melko hitaasti, pakko myöntää. Aamuun kaipaa rauhaa ja tiettyjä elementtejä, jotka ovat rutiininomaisia ja toistuvat aamusta aamuun. Jos järjestyksessä menee jokin sekaisin, se vaikuttaa helposti kyllä koko päivään 😀
Rutiineilla on merkitystä. Ne luovat turvallisuutta ja antavat ikään kuin polkua eteenpäin. Aivot saavat levätä, kun niitä ei rasiteta jatkuvalla päätöksenteolla heti aamusta. Rutiinit helpottavat elämää. Niitä voi myös tietoisesti luoda itselleen siinä kohtaa kun haluaa tehdä jotakin muutosta elämäänsä ja tapoihinsa.
Kuvaksi valitsin paistinpannulla paistuvat munat. Mene munalla töihin, rilluteltiin TV-mainoksessa silloin kun olin nuori. Kanamuna onkin hyvä ja ravitseva raaka-aine. Sen antamalla energialla pärjää pitkälle. Työkaverit jossakin vaiheessa hymyilivät, kun käsilaukustani löytyi keitetty kananmuna, niin kuin Columbolta aikanaan. Se on myös hyvä ja säilyvä eväs.
Kuvan munat ovat samasta kennosta ja kovin erilaiset. Rutiineissa voi olla vaihtelevuutta vaikka perusraami pysyisi samana. Olemme erilaisia, nautitaan siitä.
Millaisia rutiineja sinä tunnistat elämässäsi?
Kuukauden huippuhetki lasten kanssa
Omat lapset ovat aikuisia ja elävät tahoillaan omaa elämäänsä. Välimatkat ovat pitkiä. Harvassa ovat ne hetket, kun olemme yhdessä. Silloin se onkin pelkkää juhlaa. Joskus hyvin arkista, josta ne parhaimmat muistot syntyvätkin. Viime viikon Talviloma-postauksessa kerroinkin niistä.
Tänään pysytään samassa teemassa, mutta ihan tässä ajassa.
Usein annan lapsille lahjaksi yhteistä aikaa. Viime jouluna he saivat Chefslive lahjakortin, jolla pääsee osallistumaan kokkikoiluun Kape Aihisen kanssa. Päätimme tehdä yhdessä ruokaa ja otimme Kapen ja Jaakko Saariluoman keittiöömme kokkaamaan. Näitä voi kyllä suositella. Viihdettä ja yhdessä tekemistä.
Saatiin luotua kolmen ruokalajin kokonaisuus, joka sitten kokkikoulun päätteeksi nautittiin hyvällä ruokahalulla. Yhteinen tekeminen ja yhdessä oleminen on vaan edelleen niin palkitsevaa ja kiitollisuutta nostattavaa.
Ei mennyt kuin Strömsössä, vaan jäi käteen
Joskus sitä miettii, että omaako sittenkin jotakin käsittämättömiä voimia, joita ei mittareilla saa todennettua. Joskus on esimerkiksi käden puristusvoimaa tutkittu ja niistä ei kehuttavia tuloksia ole saatu.
Nykyisin tuppaa kaikki jäämään käteen. On sitten jääkaapin oven kahva, tai astianpesukoneen vesihana. Molemmat olen saanut ihan tavallisella käyttämisellä rikki ja mielestäni ilman voimaa. Minä en ole enää kovin nuori ja nämä ovat tapahtuneet minulle nyt ensimmäistä kertaa. Jääkaapinoven kahva jo kertaalleen uusittiin samasta syystä. Tässä kodissa se on siis jäänyt kaksi kertaa käteen lyhyellä aikavälillä :0
No ei jää enää. Nyt jää vaan tikkuja käteen. Mies päätti tehdä kaapille lopullisen kahvan ja laserleikkasi sen vanerista. Nyt kestää ja minä kestän ne tikut mieluummin kuin jatkuvan harmituksen rikkimenneestä kalliista varaosasta. Laitetaan sitten joskus seuraavalle asukkaalle laitteeseen kuuluva kahva paikoilleen.
Muissa blogeissa samasta aiheesta
Kuukauden kuvat kertovat
Nyt on sinun vuorosi. Mitä kuukauden kuvat kertovat sinun maailmastasi. Voit tarttua mukaan haasteeseen, jossa valitset menneestä kuukaudesta kolme kuvaa
- Arkikuva
- Kuukauden huippuhetki kuvana
- Ei mennyt kuin Strömsössä – kuva
Kerro ihmeessä myös kommentissa, millaisia hetkiä sinulla on jäänyt erityisesti mieleen alkuvuodesta.
12 vastausta
Minäkin yritän tähän haasteeseen tarttua pian 🙂 Arjen kuvia kiva katsella ja arki rutiineineen on ihanaa. Minulla ainakin on paljon rutiineja ja aika lailla joka aamu samanlainen aamiainen.. Kiva idea muuten tuo kokkikoulu!
Odotan innolla tarttumistasi. Hauska haaste ja saa hetkeksi pysähtyä miettimään mitä mennyt aika on merkinnyt.
Rutiinit tuovat turvallisuutta tullessaan.
Ihanaa, että tartuit tähän haasteeseen!
Hienot kuvat, mutta sitäkin hienompi teksti! Kun on hetki aikaa katsoa taaksepäin omaa arkea ja juhlaa, voi huomata asioita, joita ei heti tule ajatelleeksi.
Jääkaapin kahva on aivan mahtava!
Mukava haaste 🙂 Ihan jo jännittää mihin kaikkeen tulee pysähdyttyä vuoden aikana. Kiitos kun haastoit.
Kiva, kun sinäkin tartuit tähän! Minäkin koitan, ajattelin lähteä haasteeseen ekan kerran tämän kk lopussa kooten helmikuun kuvat yhteen haasteen ”vaatimalla” tavalla. 🙂
Minna
Sitä odotellessa 🙂 Mukava ja samalla sisällöltään ajatuksia herättävä haaste. Ainakin omasta näkökulmasta, kun tulee hetkeksi pysähdyttyä asioiden ääreen.
Hyvää pohdintaa rutiinien tärkeydestä ja mainio kahva! 😀
Rutiinien tärkeys elämässä on tullut mun elämässäni erityisen näkyväksi nyt kun niitä ei juurikaan ole, päivien kuluessa sairastamisen takia lähinnä kotiympyröissä ilman selkeitä aikatauluja. Rutiinit vapauttavat hurjasti energiaa muihin asioihin ja siksi yritän niitä päiviini itse rakentaa, kun energia on muutenkin ns. kortilla. Munat ovat muuten ihan paras eväs ja keitetty sellainen kulkee hyvin usein eväänä laukussa, pikkiriikkinen suolapurkki kaverinaan. 🙂
Muna on hyvä eväs 🙂
Elämäntilanteiden muuttuessa usein ne rutiinitkin muuttuvat tilanteeseen sopivaksi. Joskus hakemiseen menee aikaa. Ihminen elää luonnostaan jossakin rytmissä, joka ei useinkaan luonnostaan ole kahdeksasta neljään, vaan jotakin muuta. Toivon sinun löytävän päiviisi sopivan aikataulun joka tukee toipumistasi parhaalla mahdollisella tavalla.
Olipa kiva postaus, ja aivan ihana kuukauden huippuhetki teillä. 🤗
Minulla alkuvuosi on pitänyt säisällään niin synttäreiden juhlistamista, talvilomareissun Suomea kesäisempiin maisemiin, mukavia arkihetkiä puolison kanssa, minusta & blogista julkaistun artikkelin Iltalehdessä ja ainakin yhden päivän, jolloin oikeastaan mikään ei ensin mennyt kuin Strömsössä – lopulta kaikki kuitenkin selvisi, ja mitään oikeaa vahinkoa ei tapahtunut. 😛
Kiitos 🙂
On teillä ollut vauhtia ja mukavia tapahtumia pitkin kevättä.
Iltalehden bongasinkin aikaisemmin. Hyvä juttu oli.
Arkikuvat on kivoja, itse niitä laittelen lähinnä Instaan. Haaste on myös mulle heitetty, mutta en vielä ainakaan ole aikeissa aloittaa hommaa blogissa.
Kiitos 🙂
Haasteita on paljon ja niiden kohdalla on aina mietittävä sopiiko se omaan tyyliin tai blogin viestiin. Hauskoja ne usein ovat, vaikka niihin ei tarttuisikaan itse.