Hyvää juhannuksen aikaa Sinulle. Keskikesän juhla on käsillä ja minä istun vilttiin kääriytyneenä parvekkeella kirjoittamassa tätä. Ulkona on 12 astetta aattoaamuna. Onhan se enemmän kuin monena muuna juhannuksena 🙂 Aurinko paistaa, niin lämpötilakin nousee sitä mukaa kesäisemmäksi.
Juhannus on keskikesän juhla. Sitä vietetään siinä kohtaa vuotta, kun päivä oli pisimmillään eli kesäpäivän seisauksen aikaan. Tänä vuonna se ajoittuu lauantaille 21.6. jolloin alamme jälleen kulkea kohti pimeämpää aikaa, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus. Helsingissä päivän pituus on tässä kohtaa 18 h 57 min. Kesäpäivänseisaus on pohjoisella pallonpuoliskolla aina 20. tai 21. päivänä kesäkuuta. Aina päivä ei osu juuri kohdalleen. Monia asioita on säädetty johonkin perustuen. Niin juhannustakin. Juhannusta juhlitaan Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20. ja 26. päivien välisenä lauantaina. Suomessa näin on ollut vuodesta 1955 lähtien.
Faktatiedoista voidaankin siirtyä taianomaisempaan juhannuksen aikaan 🙂
Juhannus on taikojen aikaa
Kansanperineet elävät juhannuksena. Erilaisia taikoja ennusteita haetaan mm. naimaonnen saavuttamiseksi. Kerätään yrttejä tyynyn alle tai kurkistetaan kaivoon, että mitä kuvajaisessa näkyy. Nykyään ei taida olla niitä kaivoja enää joka pihassa, mutta yhtä hyvin siihen sopii tyyni vesi, joka heijastaa katselijansa pinnasta.
Juhannussaunassa voi myös harjoittaa taikuutta. Varsinkin jos on puulämmitteinen sauna. Saunasta vilvoittelemaan tullaan takapuoli edellä ja suunnataan kohti puupinoa. Mihin halkoon takapuoli osuu, sellaisen rakastajan saa. Jos halko on halkaistu, se on toisen naisen varattu mies tai leski, ja jos puu on kokonainen, mies tulee täysin omaksi.
Saunomisen jälkeen heitetään saunavihta/vasta saunan katolle. Sen asennosta voi päätellä mistä suunnasta se tuleva sulhanen tulee. Sulho tulee käsi ojossa siitä suunnasta mihin varsi osoittaa.
Käki on juhannuslintu. Kukuntaa kuunnellaan ja lasketaan tarkasti. Ja niin monta vuotta menee puolison odottamiseen mitä käki kukkuu. Jos ei kuku ollenkaan niin saattaa puoliso löytyä jo samana vuonna. Käki muuten kukkuu aina tosi pitkään. On tainneet tähän taikaan uskoneet joskus lannistua, jos kovasti jo ovat sitä puolisoa kaivanneet elämäänsä.
Juhannusyönä sananjalka kukkii ja jos sen siemenen saa haltuunsa niin saa samalla monenlaisia taikavoimia. Sananjalka on kuitenkin itiökasvi, joka ei kuki koskaan, mutta tämä ei toki haittaa taikoja tekevää. Eli jos juhannusyönä lähti metsään ja löysi kukkivan sananjalan, piti ottaa nopeasti lakastuvasta kukasta siemen talteen. Siemenestä sai taikavoimia, sen avulla ymmärsi kaikkia kieliä, saattoi avata kaikki ovet ja lukot ja sillä sai itsensä myös näkymättömäksi. Melkoinen siemen!
Juhannuksen taustaa
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Miten sinä vietät juhannuksen aikaa? Teetkö taikoja? Millaisia muita juhannustaikoja tiedät/tunnet/olet kokeillut kuin mitä tähän olin koonnut? Millainen on sinun perinteinen juhannuksesi?
4 Responses
Heh, tänä vuotta teetin AI-taikaa. Hauska tuli 😁.
Meillä juhannus oli poikkeuksellisen viileä, vaikka asteita oli jotai+17+18 C, tuuli niin, että sukat ovat pyörineet jaloissa. Eli juhannus meni sujuvasti kotona töitä tehden. Kun sitten tulee parempia hetkiä, niin ollaan ulkona.
Viileää ja kosteaa se täälläkin oli. Aurinko käväisi välillä näkösällä ja heti oli myös lämmin. On sillä voimaa 🙂
Juhannuksesta aloitin loman tänä vuonna, hyvä taite siinä siis muuten.
Kävin tutkimassa taikojasi ja kokeilin myös tekoälyn kanssa maalata itseäni ja juhannusta 2030.
Minä juhannuksena 2030
Aurinko ei malta mennä
ja hyvä niin –
en minäkään enää kiirehdi
pois sieltä missä on hyvä olla.
Tässä valossa
olen pehmeämpi itseäni kohtaan,
olen kasvanut juuriin,
mutta uskallan silti vielä kurotella taivaalle.
Käsissäni on
jotain mitä rakastan,
ehkä multaa, ehkä muistoja,
ehkä vasta alkavaa unelmaa.
En enää mittaa elämää
sillä, mitä jäi tekemättä –
vaan sillä, mikä sykähdytti,
kuka pysyi, ja missä uskalsin muuttua.
Nauraessani tunnen
miten moni raskas hetki
on muuttunut kantavaksi tarinaksi,
ja sydän, joka joskus pelkäsi,
on nyt kotonaan.
Tänään olen tässä.
En täydellinen,
mutta aivan riittävä –
ja ehkä juuri siksi
niin kauniisti elossa.
Hei ja hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa – en ihan ehtinyt paikalle ns. oikeaan aikaan. 😉
Meillä juhannus meni kaupungissa, kotosalla ja kotinurkilla, mies kun sairasti koronaa… Mutta menihän se keskikesän juhla näinkin, ei houkutellut edes mitkään mökit ja sen sellaiset, koska ilmat olivat viileät. KUkkia keräsimme kolmetoistavuotiaan kanssa lähimaastossa. Sen seitsemää lajia…
Kiitos Minna 🙂
Keli ei kyllä suosinut mökkeilyä tänä vuonna. Toivottavasti kipuilut on teillä jo paremassa vaiheessa.
Ihan mahtavaa kun on neidon kanssa taikoja tehty. Jos ei tyynyn alle, niin maljakkoon.