Kyllä onkin kylmä ulkona. Eevert ihan hytisee saavuttuaan postinhakumatkalta. On varmaan joulu jo niin lähellä että on hyvä aika laittaa glögi-aineet hautumaan. Eevertillä on vanha isoäidinaikuinen ohje, jota hän tunnollisesti seuraa näin tärkeän asian kanssa.

Pian kuuluu keittiöstä tohinan ääniä ja mausteinen tuoksu leviää taloon. Ainakin kanelia ja neilikkaa… Hmmm….. löytyyköhän kaikkia tarvittavia keittiön kaapista?

Eikä siinä keitokset kovin kauaa ehdi maustua, kun jo ensimmäsiä kuumia juomia maistellaan. Seisoessaan joitakin päiviä mehu maustuu entisestään, mutta hyvin tuntuu uppoavan näin tuoreeltaankin. Kaappien kätköissä oli vielä muutama piparikin glögin seuraksi.

Lämmittävä, aromikas mehujuoma. Ei paljon palellut Eevertiä pikkupoikana kun sitä sai. Ja taisi olla niinkin, että monesti ihan vain tuli teeskenneltyä palelevansa siinä toivossa, että isoäiti ojentaisi höyryävän mukin vieraalle. Glögikauden avajaiset olivat aina perheessä merkittävä hetki. Usein se ajottui adventin aikaan, mutta onpa kausi alkanut joskus jo lokakuussa. Silloin on joku perheestä valitellut kurkkukipua ja vilunväreitä. Silloin mainio maustejuoma on valmistettu ja nautittu lääkkeeksi. ja joka kerta se on ollut suureksi avuksi 😉

Isoäidillä oli aina iso varasto erilaisia mehuja kellarissa. Sieltä oli hyvä ottaa droppia mitä moninaisempiin vaivoihin.

Paperilappusessa oli tallennettuna isoäidin salainen glögi-ohje:

6 dl mustaherukkamehua (itse tehtyä, tietenkin, omin käsin poimituista marjoista)

2 dl vettä

7 kokonaista neilikkaa

1 tl kokonaista kardemummaa

kunnon pala inkivääriä

1-2 kanelitankoa

200 g fariinisokeria, jos mehu sokeritonta

Sekaan vielä mantelilastuja ja rusinoita.