Tänään Eevert sytyttää adventti-kynttelikköönsä jo kolmannen kynttilän. Kolmas kynttilä edustaa joulurauhaa. Joulu on jo niin lähellä, että ihmisen on hyvä keskittyä vastaanottamaan luvattua kuningasta.

 

 

Niin, millaista sen rauhoittumisen ja keskittymisen sitten tulisi olla, mietiskelee Eevert. Niin moni tuntuu vain kiihdyttävän tahtia joulun lähestyessä. Joulun valmisteluun uhrataan aikaa ja samalla vuoden päätyminen tuo monelle niin paljon tekemistä ja kiirettä. Mistä silloin sen rauhan voi löytää? Niin, eihän kaikilla toki ole mahdollista valita ajankäyttöään niinkuin tämmöisillä vaari-ikäisillä huru-ukoilla. Ei sitä aikanaan merilläkään töistä säästelty silloin kun oli niitä tehtävä. Silloin oli hetkensä ja rauhansa osattava ottaa joskus muuten kuin kelloon katsomalla. Oppia elämän varrella sekin, tärkeää oppia onkin ollut.

 

 

Eevert on oppinut löytämään oman rauhansa hetkestä. Se on se hetki, jolloin kynttilä syttyy ja hento valo täyttää huoneen. Kynttilän vieno tuoksu kertoo sen palavan ja lämmittävän. Pieni liekki muistuttaa miestä siitä, että silloin pienetkin huokaukset ja asiat kulkevat kuin rukouksena korkeampiin käsiin. Sellainen on Eevertin pyhähetki. Rauhan hetki, hetki jolloin saa vain olla, olla rauhassa – joulurauhassa. Ja aikanaan merirauhassa. Pieni hetki omassa kajuutassa, katse ja ajatukset keskittyneenä johonkin tärkeään ja rakkaaseen antoi tilaa merkittävälle levolle ja rauhalle, vaikka se olisi ollut lyhytkin hetki. Niin, millainen hetki mahtaisi olla nyt vuoden varrelta sellainen, jonka ajatteleminen antaisi sydämeen rauhan. Sitäpä täytyy ihan tuumata…

Jaa – taitaa ensimmäiseksi mielen vallata Eevertin rauhaisa hetki kahvikupin kanssa, jossa katse lepäsi tyynellä merellä, aurinko lämmitti vanhoja luita niin hoitavasti, eikä maailmassa ollut mitään mikä tuon rauhan olisi silloin rikkonut. Muistoissaan Eevert viettää nyt hetken jos toisenkin.
Millaisiin muistoihin sinä palaat silloin kun tarvitset ja kaipaa hetken rentouttavaa lepoa?

 

 

Ulko-ovelta kuuluu kolinaa. kukas sieltä nyt tään aikaan jo tulee. Mies havahtuu ajtuksistaan ja lähtee ovelle vastaan. Naapurin pikkuystävä sieltä saapuu. Ja täydessä tällingissä. ”Joko lähdetään?” kuuluu iloinen tervehdys. Ei ehkä ihan vielä, tuumii Eevert hymyillen ja valmistaa tulijalle kuuman kaakaon. ”Odotellaan vielä muita lähtijöitä hetkisen…”

Iloa ja onnea löytyy myös lasten kirkkaista silmistä. Niinpä tänään Eevert on suunnitellut nauttivansa sukulaislasten kanssa jouluntunnelmasta yhdessä. Perinteisiä menoja ja tekemistä ei puutu Joulupolulla. Eevert suuntaakin tänään joulupolulle. Omia lapsia Eevertillä ei ole, mutta lasten ilon katsomiseen ja heleän naurun kuuntelemiseen mies ei väsy.

 

 

Seurasaaren Joulupolulla voi seurata jouluisia näytelmiä, laulaa kauneimpia joululauluja, leikkiä tonttujen kanssa tai kuunnella satuja. Tarjolla on lisäksi riisipuuroa ja juhlakentällä voi paistaa makkaraa. Myös Joulupukki ja Joulumuori ovat mukana kuulemassa lasten joulutoiveita.

Ja tietenkin polulla voi hetken viettää vuosituhansien takana varsinaisen Pyhän perheen kanssa. Nuo kolme – äiti, isä ja lapsi ovat luoneet merkityksen tämän päivän joulun vietolle.

Kuulostaa oikein mukavalta päivän retkikohteelta. Kuvaa klikkaamalla pääset tapahtuman sivuille.

Napakelkka-ajeluakin on luvassa. Semmoisessa napakelkassa sitä saakin melkoista kyytiä. Poikasena Eevertillä oli tapana pyörittää sitä niin vinhasti, että kyydissä olija jossain vaiheessa pyllähti lumeen. Ja taas oli pojilla hauskaa, vaikka ei ne kelkasta putoamiset tainneet aina ihan pehmeitä laskuja ollut. Isoilta haavereilta onneksi vältyttiin.