Eilinen päivä oli jäänyt vahvana kokemuksena Eevertin mieleen. Pipariukot ja pipariakat seikkailivat Eevertin unissa läpi yön. Välillä Eevert havahtui unestaan hienoisiin vatsanvääneisiin. Tulikohan sittenkin syötyä liikaa pipareita, käy miehen mielessä. Liika hyvä kun ei ole sekään hyväksi ihmiselle.

Aamun tullen vatsavaivat ovat jo kadonneet ja talossa vielä viipyilevä tuoksu saa Eevertin hakemaan porstuasta keittiöön ison piparipurkkinsa. Jos muutaman aamukahvin kassa?

Porstua oli hämärä ja vasta keittiössä Eevert havahtuu hämmentävään asiaan.

Mihin kaikki eilen leivotut piparit ovat kadonneet? pohti Eevert kurkistaessaan suuren piparipurkin pohjalle. Purkin uumenissa näkyi vain lasipurkin pohjan läpi erottuva keittiön pöytäliina.

Eevert palasi porstuaan. Kaikki piparit olivat kadonneet. Siis kaikki piparit. Mitä ihmettä on oikein tapahtunut? Eevert ei ymmärtänyt yhtään mitään.

Ehkä on parempi, että mietin tätä vähän myöhemmin,  päätti mies ja ryhtyi keittämään vahvaakin vahvempaa kahvia. Eevert oli varma, että tässä on menossa vielä pahimman sortin painajainen ja hän ei ole vielä herännyt ollenkaan vaikka kuvittelee herännensä.

Kahvinkaan jälkeen piparit eivät palanneet paikoilleen.

Eevert lähti pihalle lumitöihin. Uutta lunta oli satanut ja pihatie piti puhdistaa. Ehkäpä samalla selvenee pääkoppakin, toivoo mies.

Eevert aukaisee ulko-oven. Tuuli pyörähtää eteisessä ja lennättää paperipalasen jostakin miehen jalkoihin. Eevert jättää palasen lattialle ja ottaa luudan sekä lapion matkaansa pihalle.

Lumi on kevyttä pakkaslunta ja melko nopeasti ovat tiet puhtaana ja siistinä.

Sisälle tullessaan Eevert kopistelee saappaansa. Ja laittaa ne seinustalle kuivumaan.

Koko päivän Eevert etsii pipareitaan. Jospa hän on vaan tullut jo niin vanhaksi ja hattarapääksi, että vaan ei muista minne kätki kaikki piparit. Eevert katsoo vähän sinne ja tänne, mutta yhtäkään piparia ei talosta enää löydy.

Illalla Eevert päättää käydä Suntiolla iltakahvilla. Täytyyhän ystävälle kertoa, että eilen tehty suunnitelma ei nyt toteudukaan koska kaikki herkut ovat kadonneet.

Eevert vetää saappaita jalkaansa, kun huomaa paperilapun saappaan pohjaan liimautuneena. Mikäs se tuo on? kysyy Eevert itseltään ja ottaa lapun tutkittavaksi.

Jotakin kirjoitusta siinä on. Pahasti on kyllä levinnyt. Taidan mennä parempaan valoon lukemaan. Eevert siirtyy keittiöön ja saa lapusta selville sanoja: kaikki piparkakut, otin mukaani, ei mahtunut, siirsin, kiitos ja allekirjoituksessa oli jäljellä vain yksi n-kirjain.

Mitä kummallista tämä nyt sitten on? Onko täällä käynyt piparirosvo!

Eevert ottaa paperin suntiolaan mukaan ja esittää sen ystävälleen. Suntio kuuntelee tarkasti ja miettiväisen näköisenä Eevertin tarinaa.  Suntion suupieliä nykii yhä vain enemmän tarinan edetessä. Lopulta Suntio ei pysty enää pidättämään valtavaa nauruaan.

Eevert tuntee olevansa vielä hämmentyneempi. Mitä tässä nyt tapahtuu?

Suntion kyetessä puhumaan naurultaan hän selittää, että kävi aamulla aikaisin hakemassa piparkakut. Iso purkki ei mahtunut mukaan, joten hän tyhjensi sen sisällön mukanaan olevaan laatikkon.  Käynnistään Suntio jätti viestin jossa kertoi, että haki piparit suntiolaan jo valmiiksi käyttöä varten. Tuo lappu oli sitten jostakin syystä päätynyt märän saappaan alle ja osa kirjoituksesta oli kadonnut saappaiden kasteltua sen.

Piparirosvo oli siis Suntio! Eikä mikään rosvo ollutkaan.

Lopulta Eevert ymmärsi tapahtumien kulun ja yhtyi vedet silmissä nauravan Suntion nauruun osallistumalla oikein röhönaurulla.

Kaikki on taas oikein hyvin.

_________________________________

Kalenterissa on omia töitäni sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden töitä. Kaikkea en edes osaa nimetä ja luetella. Jos tunnistat oman työsi niin jätä siitä viesti 🙂