Houkutteleva tuoksu on levittäytynyt Eevertin keittiöön. Paistinpannu on tirissyt niin kutsuvasti, että Tenho-koirakin on tullut suutaan maiskuttaen keittiöön.

Aamiaisekseen Eevert on paistanut lettuja. On siinä hieman kummallinen aamiainen, mutta sellaisia voi Eevert hyvin tehdä. Syödäänhän jossakin päin pannukakkuja ja letuthan ovat melkein sama asia.

Pienen osansa saa koirakin ja tyytyväisenä se vetäytyy makuupaikalleen jatkamaan aamu-uniaan. Hieman liian aikaista olisi ollut pikkukoiralle herätä jo päivän touhuihin.

Eevert rientää Kappelille Suntion avuksi. Tänä vuonna on pidetty ahkerasti virsikoulua kyläläisille.

Suntio on sopinut ison kirkon kanttorin, Sanna-Maaritin kanssa laulukoulujen pitämisestä aina ennen adventin kirkkohetkeä. Niin tänäänkin.

Suntio jakaa vielä kaikille lauluvihkon ja päästään aloittamaan. Tänään on vuorossa ensimmäiseksi virsi 955. Se onkin kaunis rauhantoivotus virsi.

Niin kauniisti tuo kanttori laulaa, huokaa Suntio tyytyväisenä laulusalin perällä.

 

Toinen kynttilä on syttynyt Kappelin adventtikyntteliköön.  Kaksi jo palaa, mutta vielä on kaksi sytyttämättä, huomauttaa Suntio kirkkohetken aluksi. Se merkitsee sitä, että vielä on odotettava kärsivällisesti. Onko sinulla kotona joulukalenteri? Monesko luukku on tänään auennut?

Neljäs luukku! hihkaisee pieni poika etupenkistä.

Neljäs luukku, niin taitaa olla. Se tarkoittaa, että on vielä ainakin 20 luukkua avaamatta, laskeskelee Suntio. Millainen kuva sieltä tänään löytyi? kysyy Suntio edelleen.

Kaksi kynttilää, ihan niinkuin täällä! huudahtaa sama pieni poika.

Suntio hymyilee pojalle. Taitaa olla useimmissa kalentereissa tänään kaksi kynttilää kuvana. Ne ovat odotuksen ja rauhan kynttilöitä. Toisen kynttilän sanoma on, että eläisimme itsemme ja toistemme kanssa rauhassa. Se onkin tärkeä asia. Odottaminenkin on mukavampaa kun kaikilla on hyvä olla eikä ole riitaa kenenkään kanssa. Kynttilän liekin katsominen jo rauhoittaa mieltä ja saa hymyn huulille.

Kappelin kuusi on saanut oksilleen muutamia tiukuja. Ne  helähtelevät hiljaa,  kun oksat heilahtavat.

Tänään rukoilemme yhdessä lasten adventtirukouksen sanoin:

Sua Jeesusta, joulun lasta, me pyydämme päälle maan.

Me oomme niin pieniä vasta, käy meitä sä siunaamaan. Aamen.

Viime viikolla toimme esille tallin ja aasin. Mitä muita eläimiä talliin voisi liittyä? kysyy Suntio.

Joku muistaa että tallissa on nähty kissoja ja koiria. Joku toinen muistaa, että juuri siellä Jeesuksen tallissa oli lehmiä ja härkiä. Kolmas lapsi kertoo, että siellä on pakosti oltava myös lampaita koska ilman lampaita ei joulua voi olla.

Lasten kertoessa Suntio nostaa tallin lähelle kuulemiaan eläimiä. Talli oli tosiaan eläinten suoja ja siellä varmasti oli monia talon eläimiä lämmittelemässä ja syömässä heinää seimestä – siitä eläinten ruokinta-astiasta.

Lapset tulevat aivan tallin lähistölle katselemaan eläimiä. Miten oikean näköisiä ne ovatkaan!

Tallin äärellä laulettiin vielä yhdessä virsikoulussa opittu uusi virsi.

Kirkkohetken jälkeen kyläläiset jäivät vielä vaihtamaan kuulumisia Kappelin mäelle. Se on vanha tapa näillä main. Monet ovat arkena niin touhuissaan, että aina ei tule naapuria morjestettua. Sunnuntaisin on aikaa hiljentyä yhdessä ja viettää aikaa muutenkin porukalla.

Illalla Eevert sytytti omaan kynttelikköönsä kynttilät.

Hän otti esille muistikirjansa ja kirjoitti päivän tapahtumat muistiin. Päiväkirjaa Eevert on pitänyt lähes koko elämänsä ajan. Niitä on hauska lukea aikojen päästä. Vähän niinkuin kotitalon lokikirja, naurahtaa Eevert muistellessaan vanhoja merimiesaikojaan.

Pian miestä jo haukotuttaa niin makeasti, että on aika suunnata makuukamarin puolelle.

_____________________________________________

Kiitos Sanna-Maarit Hakkarainen ja Hanna Remes Virsikoulun hoitamisesta.

Kalenterissa on omia töitäni sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden töitä. Kaikkea en edes osaa nimetä ja luetella. Jos tunnistat oman työsi niin jätä siitä viesti 🙂