Mitä ihmettä?

Eevert vielä nukkuu. Yleensä tähän aikaan mies on jo touhuissaan.

Emäntäkissa käy lopulta sipaisemassa tassullaan miehen nenän alta herättääkseen isäntänsä. Useamman kerran saakin töppäistä ennekuin Eevertin käsi heilahtaa nenän alustaa rapsuttamaan.

Kovasti kiskotellen mies heräilee. Kylläpä oli sikiunta, tuumailee hän kömpiessään kohti keittiötä.

Jaa, taitaa olla pyhäpäivä. Otetaanpa sen kunniaksi uusi kahvipaketti auki. Mikä ihana tuoksu leviääkään keittiöön avatun paketin myötä.

Kahvit juotuaan mies suunnistaa Kappelille tuttuun tapaansa. Virsikoululaiset ovat jo paikoillaan ja Sanna-Maaritin johdolla pian kajahtaa aamun ensimmäinen virsi. Se kertoo puusta ja tuntuu olevan kovin mukaansa tempaava virsi.

Virren 949 sanat löydät kokonaisuudessaan täältä KLIK

 

Suntio on niin viehättävän kanttorin lumoissa, että melkein unohtaa sytyttää kolmannen kynttilän Kappelin lukupulpetille. Eevert onneksi hieman muistutteli Suntiota luottamustehtävästä.

Nopeasti Suntio on saanut kolmannenkin kynttilän sytytettyä ystävänsä heräteltyä toimeen.

Väkeä alkaa jo tulla sisälle. Kaukaa ihmiset jo näkevät Suntion joka aina niin ystävällisenä on ottamassa heidät vastaan.

Päivän teksti (Matt. 11: 2-10) kertoo Johannes Kastajasta. Hän oli rohkea saarnamies ja valmisti ihmisiä vastaanottamaan Messiaan, Jeesuksen. Johannes Kastaja oli hieman vanhempi kuin Jeesus.  Johannes on saanut lisänimensä Kastaja siitä, kun hän kastoi ihmisiä Jordan-virrassa. Johannes kastoi myös aikanaan Jeesuksen, jonka kerrotaan olevan hänen serkkunsa. Johannes Kastaja oli Jeesuksen edelläkävijä. Raamattu kertoo, että Johannes eli autiomaassa ja pukeutui kamelinkarvavaatteisiin.

Rukous:

Rakas Jumala,
kiitos Johannes Kastajasta.
Kiitos, että hän oli nöyrä ja uskollinen
siinä tehtävässä,
jonka sinä olit hänelle antanut.
Hän ei tahtonut ottaa kunniaa itselleen.
Hän halusi valmistaa tietä Jeesukselle.
Kiitos kaikista ihmisistä,
jotka tänäkin päivänä tahtovat johdattaa
toisia Jeesuksen luo.
Pyydämme, että mekin voisimme
elämällämme kertoa Jeesuksesta.
Kiitos, että kuulet rukouksemme.

Puheen jälkeen Suntio johdatti kirkkovieraat tallin äärelle. Siellä olivat jo tutut hahmot paikoillaan. Keskelle Suntio asetti ihmishahmon ja kysyi lapsilta kuka mahtoi olla tuo mies.

Lapset olivat vielä kovin Johanneksen kamelinkarvavaatteiden lumoissa ja innoissaan kertoivat miehen olevan Johannes Kastaja, se edelläkävijä.

Suntio kertoi, että Johannes taisi niihin aikoihin olla itsekin vielä pieni poika. Tallin lähistöllä oli kuitenkin ihmisiä, jotka viettivät aikaa eläinten lähettyvillä ja auttoivat sekä suojelivat niitä onnettomuuksilta tai pedoilta.

Paimenia! huudahti pieni poika eturivistä. Niitähän siellä oli, vahvisti Suntio. Paimenen työ oli tärkeä tehtävä. Ja taisi paimenillakin olla usein kylminä öinä eläinten nahasta tai karvasta tehtyjä vaatteita. Ihan niinkuin Johanneksella.

Kirkon jälkeen Eevert palasi kotiin.

Eevert istui mietteissään ja sytytti oman kynttelikkönsä. Kolmas kynttilä jo. Niin se aika vierii eteenpäin.

Kolme kynttilää antaa jo paljon valoa. Yksi adventtikynttilöiden ajatuksista onkin, että valo lisääntyy viikko viikolta joulua odotellessa. Joulu on valon juhla. Ja hyvä onkin laittaa valoja näin pimeänä vuodenaikana.

Eevertin pikku kalakin tuli katselemaan säkenöiviä kynttilöitä. Sekin tietää, että kynttilän valo on hoitavaa valoa, joka tuo hyvää mieltä tullessaan.

Hyvää kolmatta Adventtia!

__________________________________________

Kalenterissa on omia töitäni sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden töitä. Kaikkea en edes osaa nimetä ja luetella. Jos tunnistat oman työsi niin jätä siitä viesti 🙂