Perinteitä rakastava Eevert on myhäellyt aamusta saakka. Joulun valmistelut voivat nyt alkaa virallisestikin. Antin-päivä on yksi marraskuun tärkeimmistä päivistä Taavitsaisen talossa. Pienestä pojankollista alkaen Antin-päivä on ollut muistisääntönä asioiden asioiden ajoissa aloittamiseksi. ” Antti pyhät aloittaa, hyvä Tuomas joulun tuopi, kunnes paha Nuutti sen pois ajaapi”. Antinpäivänä on syytä laatia lista muistettavista tehtävistä. Isossa talossa on aina niin paljon muistettavaa, että ilman luetteloa moni mukava asia jäisi varmasti puolitiehen tai unohtuisi kokonaan.

Sanotaan myös, että Antti ajaa aisoilla, eli viimeistään silloin koetaan talven ensimmäiset rekikelit. Rekeä ei Eevertillä ole, mutta liukasta on kyllä ollut. Potkukelkallakin mies on ehtinyt liihottamaan pihapiirissä. Hyvin siis kansanperinne tietää ja tuntee talven tavat. Antin päivänä syksy on joka tapauksessa takana ja joulun ja talven aika voi alkaa. Ja kyllä tuntuukin, että se talvi on tullut. Melkoinen pakkanen paukuttelee talon nurkkia ja Eevertinkin on pitänyt ottaa jo esille välihousut suojaamaan kylmältä.

Eevert haluaa aloittaa jouluvalmistelut perinteen mukaan ja aloittaakin rehvakkaasti Antin-päivänä: Antti käypi avain kädessä, ja Tuomas kulkee tuoppi kainalossa. Antin päivänä on siis ennen vanhaan otettu ohria maltaiksi ja Tuomaan päivän aamuna on päästy panemaan olutta. Eevertikin on kaivanut piha-aitan avaimen esille ja on lähdössä tutkimaan josko sieltä ohria löytyisi. Oluenpano on kauan ollut yksi juhlan valmistamisen tärkeä muoto.

Oluen sivussa Eevert tekee mieleistään joululeipää. Oluen valmistuksessa syntyneestä mäskistä – käyneistä maltaista – saa mainiota mallasleipää. Sitä Eevert nauttii voinokareen kanssa. Vasta uunista tullut mallasleipä on ehkä parasta mitä olla saattaa. Eevertin intohimo mallasleipään saa joskus huvittavia piirteitä. Oluesta mies ei niinkään välitä, mutta mäskiähän ei muuten saa… Siispä toisinaan Eevert on ahkerasti liotellut maltaita ja tehnyt sitten niistä leipää. Jotakin kuitenkin tuntuu puuttuvan jos ei ole käyneitä ohria käytössä. Jouluolut siis ehdottomasti täytyy panna jo senkin takia, ettei talo leivättä jää.

Keittiön takana olevasta kaapista Eevert ottaa esillle myös tonkan. Se on ollut perinteisesti talon olut-tonkka. On tainnut olla paljon väkeä kun ollaan tonkka-kaupalla olutta pantu. Ja onhan niitä ollut. Perhe oli iso ja väkeä monessa polvessa. Löytyipä talosta työväkeäkin moneen sorttiin. Tonkalla aikanaan kuljetettiin maitoa meijeriin. Talossa kun oli monta lypsävää niin tonkiakin oli melkoinen määrä. Lehmien pitäminen aikanaan päättyi ja loputkin tonkista löysi uuden tehtävän.

Lehmistä Eevertillä onkin monta mukavaa muistoa. Iso lämmin lehmä on edustanut miehelle aina elämää. ”Lehmä on elämä” olikin nuoren miehen sanoja aina nähdessään laiduntavaa karjaa milloin missäkin päin maailmaa. Monet kerrat hän on viihtynyt laitumen reunalla vain katselemassa noita rauhallisia eläimiä. Lehmien silmät ovat erityisesti ilahduttaneet. Ehkä ei niin viisaat, mutta niin ymmärtävät silmät. Nooh, tai onhan ne viisautta täynnänsä.

Lehmistä saatiin talossa aikanaan kaikkea tarpeellista. Nyt maitokin on purkissa ja valmiiksi kylmää. Kaukana ovat ne ajat kun pienenä poikasena äiti roiskautti tissilämmintä lehmänmaitoa suoraan suuhun. Siinä sitä oltiin vieretystin navettakissan kanssa suu auki odottamassa. Se oli sellaista muistiin jäänyttä leikkiä äidin kanssa.

Aitasta löytynyt, muistoja herättänyt tonkka tai pänikkä puhdistetaan huolellisesti ja otetaan ilman muuta käyttöön. Hymyssä suin Eevert jatkaa puuhasteluaan. Ja jos oikein tarkaan kuuntelee niin taitaapa mies ihan hyräillä itsekseen.

Mitä Eevert mahtaa hyräillä maltaidenhaku matkallaan?

❅

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.