Nyt syttyy toinen kynttilä
ja valo laajenee.
Suo Isä tänne Jeesuksen,
se hetki lähenee. (virsi 13)

 

Toinen Adventtisunnuntai on tänään. Se merkitsee sitä että olemme jo hieman lähempänä joulua. Valo ja lämpö laajenee samalla kun adventtikynttelikköön syttyy sunnuntain aiheen mukaisesti kaksi kynttilää. Suntion tehtävänä on pitää huolta siitä että pienen Kappelin alttarilla palaa oikea määrä kynttilöitä.

Eevert on halunnut pikkukappeliinsa myös adventtikynttelikön. Kynttelikkö liittyy Eevertin lapsuuteen joka pitkät ajat edusti joulunodotuksen kalenteria. Kynttilöiden valosta Eevert nauttii ja jaksaisi niitä katsella vaikka kuinka pitkään. Eevertin kotona Adventtikynttelikkö oli eräänlainen joulukalenteri. Joka viikko syttyi yksi kynttilä lisää. Ja kun kaikki neljä paloivat oli joulu jo aivan lähellä.

 

 

Suntio on hiljalleen lisännyt koristeita ja kynttilöitä. Kuusikin on saanut muutaman pallon ja kukkalaite lisää oksia. Kyläläisia hiljalleen saapuu paikalle. Joku haluaa istua itsekseen, toiset katsovat jo heti ovelta missä mahtaa olla kavereita ja kiirehtivät heidän luokseen. Jokaiselle löytyy paikka pienestä kyläkappelista. On hyvä kokoontua yhteen. Tästä on tullut jo melkein tapa. Ennenmuinoin sitä aina tavattiin kirkonmäellä. Se oli kuulumisten vaihtamisen paikka. Nykyään vaihdetaan kuulumisisa paljon muissakin paikoissa.

Eevert on ilahtunut erityisesti kaikista vieraammista vieraista. Kappelin tapahtumat kokoavat yhteen kauempaakin. Mistä kaukaa Sinä olet mahtanut tulla tänne tänään?

 

 

Eevert istuu etupenkissä ja katselee joulukuusta. Mieleen muistuu vanha legenda neljästä enkelistä, jotka Jumala lähetti maan päälle etsimään sopivaa Joulupuuta. Enkelit lensivät läpi sinisen, tähtiä täynnä olevan avaruuden kohti pohjoista talven maata. Niiden enkelien nimet olivat Usko, Toivo, Rakkaus ja Ilo.

Meidän on löydettävä puu, jonka oksissa on Pyhä ristinmerkki, he sanoivat.
-Sen puun täytyy kukoistaa läpi vuoden kauniina ja vihantana, jotta ihmiset uskoisivat, että pimeys väistyy ja elämä voittaa. Sen täytyy tarjota suojaa linnuille ja muille pikkueläimille, jotka ovat  peloissaan ja palelevat. Lisäksi puun tuottaa ihmisille iloa ja lohtua.

Talven pimeydestä ei ollut helppo löytää sellaista puuta. Pihlaja oli pudottanut kukkansa, linnut olivat syöneet sen marjat, eikä koivussakaan ollut enää lehtiä. Haapa värisi allastomana metsän laidassa. Kaikkialla tuntui olevan vain lehdettömiä paljaita puita. Ei niistä ollut Joulupuuksi tuumivat enkelit yksissä tuumin.

Lopulta enkelit löysivät männyn. Se viheriöi, vaikka sen oksilla oli lunta. Mutta pyhää ristinmerkkiä siinä ei ollut. Tämäkään ei ollut etsitty puu.

Jäätyneen virran rannalla kasvoi kuusi. Sen oksat erkanivat rungosta ja muodostivat Pyhän ristinmerkin. Keskellä talven pakkasiakin se oli väriltään syvän ja lämpimän vihreä. Pienet linnut etsivät turvaa sen suojista. Lumen peitossakin se seisoi pelkäämättä, iloisena ja hiljaisen varmana.
-Se on kuusi, huudahtivat enkelit yhteen ääneen!
-Kuusi on Joulupuu!

Ja enkelit koristelivat kuusen oksat kynttilöin. Kiinnittivät sen latvaan tähden ja antoivat sille voiman vuodesta toiseen ilahduttaa ihmissydämiä. Yhä tänäänkin monessa paikassa voidaan ihailla Joulupuita – kynttilöillä tai ilman.

Suntio on kurkotellut Kappelin kuuseen komean tähden. Se tähti muistuttaa siitä Beetlehemin tähdestä joka opasti aikoinaan vieraita Jeesuslapsen luo.

 

Väkisinkin mieleen tulee vanhan joululaulun sanat …

 

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=Z_-z7F9GJoY[/youtube]

 

Oikein hyvää toista Adventtia kaikille kävijöille!