”Olen pieni pipari,
siirapilta maistun.
Ruskea on värini
kun uunissa mä paistun.
Karamellinapit rinnustani koristaa.
Joulupöytään aattona minut
muiden kanssa laitetaan.”

 

Mistä lie piparkakkuruno ilmestynyt Eevertin uniin, mutta herätessään hän kertaili pikkurunon sanoja aamupuuhien lomassa. Eikä saanut mies millään rauhaa runolta. Pian oli vesi kielellä jo pelkästä ajatuksesta. Joulupiparien tuoksu on niin huumaavaa, että se on helppo tavoittaa ihan ajatuksenkin tasolla. Kokeileppa vain!

 

 

Eipä taida tänään muu auttaa kuin ryhtyä paistopuuhiin! Eevert ottaa esille jauhoja ja munia ja siirappia ja sokeria ja mitä kaikkea nyt maittaviin pipareihin taas tarvittiinkaan.

 

 

Pian on kulhot pöydällä ja kourat taikinassa. Piparitaikinan valmistuksessa tarvitaan voimaa ja sellaistahan vanhalla merikarhulla vielä on tallella. Taikinaa käännetään ja väännetään pitkään ja hartaasti. Saattaa sillointällöin vilahtaa sormi suupieleen. Täytyyhän sitä laaduntarkkailua tehdä koko taikinan työstämisen ajan.

Sukkelasti taikina valmisttuu  ja Eevert laittaa sen jäähtymään ja leipomista odottamaan.

 

 

Piparkakkumuotteja talosta löytyy kasapäin. Äiti-muori on niitä keräillyt pitkin elämäänsä. Taitaa olla pitkälti toista sataa erilaista kuviota. Osa ostettuja, mutta onpa muutama itse väännettykin mukana. Eevert ei kaikista niin välitä. Parhaat joulupiparit kun ovat ukkoja tai akkoja sekä porsaita. Perinteitä vaalien Eevert valitsee mieleisimmät muottinsa valmiiksi pöydälle.

 

 

Koko päivä vierähtää leivontahommissa. Makea ja kanelinen tuoksu leviää naapurustoon saakka eikä Eevert voi välttyä useammaltakin kahvivieraalta, joka aivan sattumoisin piipahtaa miehen keittiöön lämpimäisten toivossa. Eevertin salainen resepti onkin kylän kuulu pippurikakkujen ohje. Moni on sitä arvuutellut, mutta vain harvoille sitä on Taavitsaisen talossa paljastettu.

 

Lopputaikinasta Eevert saa vielä valmistettua pikkuisen piparkakkutalon. Aika komea siitä tulikin. Tästä tehdään oikein kiva koristus vielä joulukotiin.

 

 

Taikinasta on moneksi ja usein leipomisinnostus vielä tarttuukin. Siitä sai Eevert täysin rinnoin nauttia kun naapurin Siippa-herra päätti osallistua leivonta talkoisiin ja rakensi päivän mittaan ”miehenmittaisen” piparikirkon joulun komistukseksi.

Nyt on Eevertin joulukirkko käyntikin varmistettu. Melkoista hoosiannaa siellä varmaan nytkin lauletaan kun kirkon eteinen noin innokkaan punaisena hehkuu 🙂

 

 

Kirkon vieressä komeilee komea joulupuu.

 

 

(Tämän piparipuun Siippa sai merkkipäivälahjakseen viime jouluna. Hellästi säilötty, tarkasti varjelstu eikä ole raaskittu syödä.)

 

Piparinmakuista viikonloppua kaikille!