No niin, tänään piti tehdä jotakin ihan muuta, mutta sitten iski inspiraatio ja kaikki muu saa silloin jäädä. Mahdatko tunnistaa tunteen?

Minulta pääsi… ei laulu (se on Siipalla parhaillaan hukassa ja on uppoutunut CD-maahan)… vaan lyhty. Eevertin piha on kaivannut ulkovaloa jo pitkään ja nyt jostain syystä piti sellaista ryhtyä suunittelemaan ihan vain intuition pohjalta.

Ensin kaivettiin kaapin kätköistä materiaalia. Säästeliäänä ihmisenä olin säästänyt myös kesäisen lattiaremontin jäljeltä vanhat lattialankut. Lankut olin liimannut mustalle kartongille. Seikka joka ei haitannut minua ollenkaan isnpiraation kehittymisvaiheessa.

 

 

Siispä toimeen. Vanhat lankut ovat lastunauhaa. Ajatuksissani oikein sopivat semmoiseen hieman sirompaan lyhtymalliin. Joskus aikaisemmin olin tehnyt myös lyhdyn ja ihan ohjeen mukaan. Siitä tuli aivan liian pieni ja on päätynyt Kalamajalle tunnelmanluojaksi. Se kun edustaa hieman pienempää mittakaavaa.

Nyt siis isompi. Ihan reilusti isompi – siintää mielessä.

Lankkuaineksen lisäksi muutamia askastelutikkuja ja Miljoonahuoneen kätköistä neppien aihioita lisäksi ja jotain muuta pientä. Ja liimaa tietenkin.

 

 

Vuoden takaiselta Lontoon reissulta oli tullut kotiin kynttilöitä. Olin niistä suunnitellut jotakin kivaa pöytäkynttilää Eevertille. No se yritys ei silloin tuottanut kuin pari juotoksistaan irronnutta sähkökynttilän-raatoa. Siispä hylkäsin toivottomuuden puuskassa kynttilät laatikon uumeniin. Nyt kaivoin vielä jäljellä olevan ehjän esille. Josko hieman rouvimmassa työssä sitä voisin ilokseni käyttää.

Kynttilä mahtui hyvin nepparien reijistä ja näyttää pysyvän tukevasti paikoillaan kun on painavampi jalusta kuin aikaisemmissa kokeiluissani.

Rimoja liimailin yhteen ja ryhdyin palasista koostamaan unelmieni lyhtyä.

 

 

Niinhän se valmistui.  Laitoin vielä liivatteesta kolmelle sivulle lasit. Yhden jätin auki huoltotöitä varten. Ihan passeli on, mutta se mikä silmääni nyt iskee on nuo lattialankut. Ne kun oli mustalle kartongille liimatut. Ja näkyyhän se kartonki tietenkin reunoissa. Täytynee keksiä jotakin niitä peittämään 🙂

Muutoin olen tyytyväinen tallilyhtyyn. Kyllä sillä kelpaa valoa näytellä mustista reunoista huolimatta.

 

Ja jos nyt sitten palaisi siihen mitä oli tekemässä. Aamupäivä kun vierähti tässä ”ihan jossain muussa”.