Talosta kuuluu epämääräistä pimputusta. Dinggggg…. dangggggg…. diuuuuuu… Pingggggg.

Mitä kummaa täällä tapahtuu. Tuota pimputusta on kuulunut jo kotvan aikaa. Välillä korva erottaa jotakin säveltapailuakin, mutta toistaiseksi ei mitään sellaista mistä erityisesti saisi kiinni.

Tulee aivan elävästi mieleen hetki eräässä joulujuhlassa, jonka ohjelma tuotettiin kaikkien kanssa yhdessä. Eräs nuori esiintyjä oli varannut itselleen ohjelma-aikaa ja lupautui esittämään tutun joululaulun nokkahuilulla. Harjoiteltu oli jo päivätolkulla ja esiintyjän itsevarmuutta uhkuva koreografia kertoi, että kyseessä oli hyvin valmisteltu esitys. Nokkahuilu asettui paikalleen ja yleisö hiljentyi kuuntelemaan. Esitys kesti kolmisen minuuttia. Sovitus oli erinomaisen omaperäinen ja siinä näkyi sekä kuului taiteilijan oma panos aivan erityisellä ja esimerkillisellä tavalla. Komeat ablodit kiirivät salissa ja sievääkin sievemmin illan esiintyjä poistui paikalleen – arvokkaasti. Illan päätyttyä yleisö kertasi kokemaansa ja yhteinen tuntuma olikin että kyseisen taiteilijan esityksestä ei oikein oltu löydetty alkuperäiskappaleen sointikulkuja koko esityksen aikana. Mielenkiintoinen oli esitys ja kannustava oli yleisö. Ei taitaisi nykymaailman Idolsit yltää samaan kannustavuuteen.

Niin, siis Eevertin talosta kantautuu myös hieman epävireistä ja sävelhukkaista soitantaa. On varmaan aika lähteä katsomaan Eevertin puuhia tarkemmin.

 

Eevert on löytänyt kätköistään kitaran. Sitä talossa on päivätolkulla kunnostettu. Kitara on peräisin eräältä Eevertin reissulta, jolloin kauppamies lähestyi Eevertiä ja myi tälle harvinaisuuden, millaista ei kenellä tahansa ollut hallussaan. Nykyisin tämmöinen kitara varmaankin makasisi huutokaupassa maltaita, sillä myyntimies kertoi sen kuuluneen Elvikselle. Ihan aitoustodistuksenkin myyjä esitteli varmemmaksi vakuudeksi. Sitä tutkittiin tarkasti ja lopulta todettiin aidoksi dokumentiksi.

 

 

Hyvästä musiikista pitävä merimies empi hetken jos toisenkin tuon vieraan kaupungin satamassa. Muutamaan kertaan hän palasi kauppiaan luo, mutta poistui aina ilman ostosta. Laiva oli jo lähtövalmiina, kun Eevertin merimieskaverit kehoittivat noutamaan jo viimeinkin sen kitaran myyjältä. Näkivät varmaan, että asia poltteli Eevertin mielessä. Niinpä kitara vaihtoi omistajaansa ja on näihin päiviin saakka kulkenut mukana. Epävireeseen se on päässyt varastoinnin aikana, mutta nyt vähitellen tuntuu siltä, että kielet löytävät oikean kireytensä ja pimputtelusta muodostuu sävelmiä.

Ja mitäpä sitä Eevert muuta kuin harjoittelemaan Elviksen kappaleita harvinaisuutensa kanssa. Kaikki eevertin pikkuystävät ovat kerääntyneet myös ihastelemaan vanhan merikarhun herkkää hetkeä.

 

 

Kuvaa klikkaamalla pääset Eevertin kuuntelemaan mitä mies sinulle tänään tahtoo laulaa 😉

 

_______________________________________________________________

Kitara on avaimenperä joka odotti ostajaansa Linnatuulen huoltoaseman tiskillä. Kiitos vain matkaseurueelleni, sijoitus kannatti, sillä se on juurikin oikeaa kokoa Eevertin käteen. Ja olitte oikeassa – harmittamaan olisi jäänyt jos sen sinne olisi jättänyt.

 

 

Samaan avaimenperä-perheeseen kuului monia kuuluisten kitarisitien kitaroita. Tämä malli siis Elviksen. Ihan papereista tarkistettiin 😉

Alkuperäinen tuunattiin kitarankielillä, nupeilla ja kiinnittimillä sekä lisäämällä olkahihna.

 

 

Enkä sitten ymmärtänyt kuvata sitä ennen tuunausta.