Eevertin hiljaisuuden hetket ovat takana päin ja mukana muistot. Joitakin muistoja Eevert tallensi kameran kautta tuleville päiville. Niiden kautta on hyvä palauttaa mieleen kokemuksia ja tapahtumia.

Syksyinen maisema aamu-usvineen on kaunis.

Samalta paikalta avautui useammanlaisia näkymiä.

 

 

Hiljalleen, auringon lämmittäessä kosteus tiivistyi melkeinpä läpitunkemattomaksi.

 

 

Muutamassa minuutissa koko maisema oli jälleen kirkastunut ja kylpi auringon säteissä kauniina ja hehkeänä. Ihmeellinen on luonto.

Tapasipa Eevert mieleisensä tomeran emännänkin. Sehän oli myös mukaan saatava – ainakin kuvana. Näyttää tuo pieni ihmekin nauttivan aamuauringosta ja olemassaolostaan oikein kunnolla. Olipa siinä tyytyväisen oloinen pieni olento. Ja aivan muistojen mummon näköinen!

Eevert oikein ihmetteli, kuinka jokin pienen pieni – vaikka vain pikkuinen keraaminen koriste – osaakin saattaa hyvälle mielelle vain olemassa olollaan. Siinä se seisoi pöydän kulmalla, niinkuin olisi aina siinä ollut huvittamassa kanssakulkijoita. Niinpä niin, pieniä enkeleitä taitaa olla monessa paikassa. Emme niitä vain aina heti huomaa. Olemme enkeleitä toinen toisellemme elämän varrella. Tuntuu aivan siltä, kuin eräs sellainen olisi juuri parhaillaan lukemassa tätä blogia!

Pienen enkelin myötä Eevert toivottaa kaikille lukijoilleen oikein hyvää viikonloppua.

 

Puhun enkeleiden kanssa
niin kuin puhutaan äidille, veljelle,
pyydetään apua
sellaiseen mikä saa
sormen jumalankin suuhun

Enkelten nauru jos mikään
kykenee muuttamaan
mustan valkoiseksi
tekemättä vääryyttä yhdellekkään värille

Enkeleille ihmeet
ovat pelkkä järjestelykysymys
Niin vajaavaiset ovat tämän vajavaisen pään
kaksi kuumottavaa korvaa,
eivät kuule enkelten naurua
Kolmas korva on tukossa
syvästä murheesta
ja ihmisten typeristä puheista

– Tommy Tabermann-