Eevert on laskeutunut hiljaisuuteen.

Hiljaisuus on lepoa yrittämisestä, suorittamisesta, tietämisestä, antamisesta ja ottamisesta. Hiljaisuus on läsnäoloa. Se on tuntuma itseen, kiireettömyys, painava, merkittävä olo, syvintä lepoa.

Hiljaisuus on suojapaikka. Sinne eivät muut pääse. Yksityisyydelle on oltava tilaa. Hiljaisuus on intiimi paikka, kuin sauna.

Oman hiljaisuuden paikkansa Eevert löysi aivan sille vararusta paikasta. Heponiemestä.

 

 

Hiljaisuus asuu jokaisessa. Se on osa ihmisluontoa, ympäröivässä luonnossa. Hiljaisuutta ei tarvitse etsiä, vain avautua sille.

Eevertin hiljaisuuteen laskeutumista auttaa paljon yllättävä kurkkukipu ja äänihuulten tulehdus. On siinä miehellä hyvä syykin olla hiljaa yhdessä toisten kanssa 😉

Katsotaan mitä aivoituksia tältä matkalta avautuukaan tutun elämän filosofimme mielessä.

Kynttilän valossa, hiljaisuutta kuunnelleen, vaeltelevat ajtukset ja tapahtumat elämän matkan varrelta hetkeksi eteen. Viivähtävät ja jatkavat sitten matkaa. Mies hymyilee ajatuksissaan ja antaa seuraavan hetken koittaa.

 

Kutsun sinut matkalle.

Hiljennä vauhtia.

Hengitä pari kertaa syvään.

Tunne, kuinka kiire karisee vähitellen harteiltasi. Olet läsnä itsellesi. Saat levätä.

Eteesi avautuu avara tila. Alat kuulla sydämesi huokauksia ja hiljaista rukousta.