Eevert nukkuu huonosti. Kylkeä kolottaa, on liian kuuma ja sekalaiset asiatkin pyörivät mielessä eikä lampaiden laskemisesta tunnu tänä yönä olevan apua.

 

 

Aikansa sängyssä pyörittyään Eevert nousee ylös ja lähtee keittiön. Äidin antamilla ohjeilla syntyykin pian rauhoittava unimaito. Lasillinen lämmintä maitoa rentouttaa miehen ja mielenkin. Eevert nauttii maitolasillisensa hämärässä valaistuksessa ja hipsii sen jälkeen takaisin sänkyynsä. Lämmin maito tukee mukavasti aikaisemmin illalla nautitun meiramiteen vaikutusta.

Palattuaan sänkyynsä Eevert keskitttyy ajattelemaan mukavia asioita. Kauniita ja rakkaita hetkiä elämän varrelta. Jonkin aikaa niitäkin tuntuu riittävän. Pian ja hiljalleen mies kuitenkin vajoaa lempeään uniin muistojensa sekaan.

 

 

Pimeys on laskeutunut, satama on hiljentynyt. Merimiehen hyttiin kuuluu vain rauhallinen pikkuaaltojen loiskinta kun ne osuvat rantahiekkaan tai kalastusveneitten reunoihin. Tasainen, tuudittava ja turvallinen ääni ohjaa hiljalleen miehen pehmeään uneen. Yksinäinen merilintu lentää unen läpi huudelleen ja kutsuen miestä merten taakse. Kova polte merikarhulla onkin päästä jälleen liikkeelle. Mistä tuo polte syntyykään ja minne se vie? Polte tuntuu sydämessä saakka. Tämmöistä yksinäinen mies ei olekkaan ennen tuntenut. Kaipausta, odotusta ja hehkua. Mitä kummaa tämä on?

Jotakin mikä tuntuu sulattavan kaiken tieltään. Kummallista poltetta tämä onkin!

 

 

Unessa silmien editse kulkee ihmisiä. Kasvoja, tuttuja ja tuntemattomia kasvoja. Viehättävia kasvoja. Jotain koskettavaa häivähdystä. Olisivatko ne suurten merten takaa, vaiko naapurin Annastiinako se niin kovasti pyrkii uniin? Nainen, nainen se kyllä on. Unessa Eevert hymyilee. Niin paljon hän on viehättäviä naisia kohdannut, vaikka ei merkittävästi olekkaan paikallaan pysynyt. Sanotaanhan sitä, että merimiehellä on heila joka satamassa. No, ehkä ei sentään heilaa, mutta hyviä ystäviä reissuilla on syntynyt. Varsinaista elämän jakajaa ja kumppania ei vain ole kohdalle osunut.

 

 

Ehkä Ludmila? Hän se lauloi ja soitti suoraan miehen sydämeen … niin hurmaavasti, että mies ei millään olisi erkaantunut Ludmilan luota. Huoh. Vieläkin pitää oikein syvästi hengähtää ajatellessaan laulajatarta. Unessa Ludmila johdataakin lauluillaan Eevertin muistojen retkelle, aikaan jolloin Eevertin vanhemmat löysivät toisensa maailman myllerrysten keskellä.

 

 

Eevertin uni palaa merelle. Neidot ja hellät vilkutukset sataman suulla jäävät taakse. Meri on se elementti mikä antaa Eevertille eämän. Edes unissaan Eevert ei keksi mitä olisi elämässään niin intohimoisesti tehnyt, kuin seilannutpitkin meriä paikasta toiseen. Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että ajoittain, näin eläkkeelläkin on vaikeaa paikoillaan pysyminen.

 

 

Unimaailma vähitellen kaappaa koko miehen ja loppuyö sujuu rauhallisesti. Aamu valkenee. Unen kokemukset palaavat mieleen ja aikansa kuluksi Eevert ottaakin esille Muistojen kirjansa ja selailee hymyillen sivuja.

 

_______________________________________

Netissä liikkuu hauska sanaleikki.

Minä sain omat sanani Iidasantulta: sänky, sydän, nainen, pimeys, meri

Ja niistä sitten jotakin blogiin sijoitettavaa tarinaa tms. Eevertin saamat sanat johtivat muistojen uniin.

Itselleni sanat antaisivat seuraavanlaisia synonyymejä tai ajatuksia.

sänky – paras paikka, hetken lepo päivän päätteeksi on tullut tavaksi
sydän – rakastava ja siellä on monta paikkaa
pimeys – kaamos, kaunis, mystinen, yön pimeydessä joskus valvottaa niinkuin Eevertiäkin
nainen – olen minä, samoin lähimmät työtoverinikin, rotulaji
meri- henkii kaukokaipuuta ja ruokkii tarvetta lähtemiseen jonkin tuntemattoman äärelle

Kuvat nukkekodista, Sozopolista, Aulangolta ja Pietarista

Muistojen kirja saatu ihanuus.

_____________________________________________________

Jos haluat, niin sinulla on mahdollisuus saada omat sanasi kommentoimalla ja kertomalla toiveesi. Muista jättää sähköpostiosoitteesi, niin Eevert miettii sanat juuri sinulle ja lähettää ne paluupostissa mietittäväksi.