Päätin vihdoin uskaltautua koskemaan Eevertin saamiin keittiön kalusteisiin. Maalausta ne kaipasivat. En ole kuitenkaan uskaltanut koska se ei ole ollut vahva laji. Sekoitin hyvin ohuen akryylivärin ja sillä uskaltauduin työhön.

Eevert tuumaili pitkään pirttipöydän väriä. Sukutalossa se oli ollut pinnoiltaan kirkkaan punainen, mutta sellaista ei Eevert kuitenkaan halunnut. Eevertin suunnitelmissa on rakentaa talo niin että se muistuttaa kaikesta mitä hän on lapsuudessaan kokenut. Kirkkaan punaiset penkit hän suosiolla jätti vain muistikuviin ja halusi keittiöön jotakin hieman maltillisempaa.

Keittiön pirttipöydän ääreen kaikki talon lapset kokoontuivat erityisesti maitoauton käynnin jälkeen. Silloin meijeristä tuli iso punakuorinen juusto talon tarpeisiin ja jostain kumman syystä ne ensimmäiset siivut maistuivat aina niin hyvälle. Muutenkin lapset ja aikuiset söivät eri vuoroissa, koska kaikki eivät yhtäaikaa mahtuneet kuitenkaan pöydän ääreen.

Eevertin muistoissa pöydän päällä oli vahakangas. Omenakuvioinen tai punainen keittöruutuinen olivat usein käytetyt kuosit. Nyt pöytä saa olla vielä ilman peittämistä, ehkä sitten joskus Eevert löytää juuri oikeanlaisen vahakankaan…