Tänään Eevert on järjestellyt vanhoja valokuvia. Iso nippu viime kesän kuvista on vielä tallentamatta kansioihin. Niitä katsellessa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Monenlaisia muistoja palautuu mieleen aivan kuin olisivat vasta tapahtuneita asioita.

Varsin mielenkiintoinen paikka oli suuren putouksen juurella ollut vesimylly Wipptalin laakossa.

 

 

Rakennus oli pystytetty putoukesta lähtevän joen alajuoksulle. Vesi virtasi kourua pitkin myllyyn ja pyöritti isoja kiviä joiden pyöriessä jyvät hieroutuivat mitä hienommaksi jauhoksi.

 

 

Vanhassa myllyssä valmistettiin jauhoja edelleen näytösluontoisesti kerran viikossa kesäaikaan. Melkoinen kolina kuului kun kivet hankautuivat toisiaan vasten veden voimasta. Melkein on aikanaan mylläri tarvinnut kunnon kuulosuojaimet. Koski ja putous piti jo itsessään niin kovaa meteliä saati sitten taidolla rakennetun myllyn osat.

 

 

Vesi virtasi hurjana myös myllyrakennuksen alla, sillä kourua pitkin ei suinkaan kaikkea vettä juoksutettu. Vedessä on paljon voimaa ja eri tehtäville on ollut erilaisia rakennelmia.

 

 

Iso vesiratas pyöri rauhalliseen tahtiinsa myllyrakennuksen sivulla.

 

 

Putouksen luona moni muukin vierailija kävi nauttimassa viilentävästä suihkusta.

Sellainen kesämuisto. Pitkät ajat Eevert istui muistoissaan arvoituksellinen hymy huulillaan.