Eevert kuljeskelee mielellään metsässä. Metsän tuoksu ja sammalien pehmeys hyväilevät kokonaisvaltaisesti kaikkina vuodenaikoina. Metsä on tuttu miehelle jo pienestä pojasta saakka. Pojankollina hän rakensi metsään majan lammen rannalle. Siellä hän viihtyi hyvin ja rakenteli mielessään ympärilleen oman ihmeellisen satumaailmansa.

Samalle kohdin nousi myöhemmin kalamaja, joka on Eevertin mielipaikkoja edelleen.

Kalamajalla pitäisikin käydä, tuumaili Eevert heti aamulla. Aamiaisen jälkeen hän pakkasi reppunsa ja laittoi eväät valmiiksi. Pikkukoira oli heti innoissaan lähdössä reissuun. Ne olivat sen mielestä aina mukavia päiviä. Eevert laittoi karvareuhkansa päähän ja lähti pikkukoiran kanssa kohti metsää.

 Polku kalamajalle löytyi vielä hyvin. Lunta ei maassa ollut ja polkua oli helppo seurata. Tälläkertaa Eevert päätti jäädä kalamajalle koko yönseuduksi. Himmenevä ilta keskellä metsää oli lumoava kokemus.

 Päivän pikkukoira ja Eevert puuhastelivat eri asioita. Hieman kalastelivat ja viihtyivät nuotion ääressä. Kalamajalla ei koskaan käynyt aika pitkäksi. Monet tuumailut siellä kerkesi käymään läpi. Ja välillä ihan hassujakin ajatuksia syntyi luonnon keskellä

Löysin sadun sammalista, koivun luota kotihaasta… toistui Eevertin mielessä.

 Satujen maailma ja tarinat ovat aina kiehtoneet miestä. Pikkupoikana tuli käytyä kylällä kerhossa. Sinne kokoontui joukko lähideudun poikia puuhastelemaan kaikenlaista käsillään. Syntyi vesimyllyjä ja lautasliinatelineitä – mitä milloinkin. Illan päätteeksi ohjaaja kertoi aina sadun tai tarinan. Ne jäivät aina hieman kesken, joten oli melkein pakko päästä seuraavallakin kerralla mukaan ettei vaan jäänyt jokin kohta kuulematta. Kerronta alkoi aina sanoilla: Löysin sadun sammalista, koivun luota kotihaasta. Silloin pojat tiesivät keskeyttää tekemisensä ja keskittyä kertomukseen.

Muistelujen aikana kevyt jääriite peitti pienen lammen. Sieltä kuului kuin kevyttä helinää ja pieneiä risahduksia. Mielessään Eevert näki tutun hahmon lammen pinnalla. Lapsuuden mielikuvituksen kauneimpia kohtia.

 Lumoava keijukainen liikkui keväesti ja tanssi mitä kauneinta jäätanssia. Keijukainen oli eri olomuodoissaan aina monen tarinan keskiössä. Kaikissa niissä oli mukana hahmo, joka viitoitti tarinan sankareiden tietä eteenpäin. Sellaisissa kohdissa elämää, jolloin on ollut valinnan paikka on tuo pieni keiju käynyt mielessä vielä aikamiehenäkin.

Monet kerran sen kanssa on tullut pohdittua vaihtoehtoja. Monesti on tullut valittua hyvinkin, naurahti Eevert itsekseen nuotion jo hiipuessa.

Olisikojan aika lähteä nukkumaan? Kysyi mies pikkukoiralta. Ja se tapansa mukaan oli heti valmis Eevertin matkaan.

 Eevert valmisti makuupaikan tuvan lattialle. Makuualustan päällä on hyvä nukkua. Pikkukoira asettui Eevertin kylkeen. Pian tuvasta kuului tasainen hengitys. Tänään oli hyvä päivä, sanoi viimeisenä mielessään ennenkuin uni valtasi tietoisuuden.