Ensimmäinen Adventti
Niin se vaan vuodenkierto taas siinä vaiheessa, että ensimmäinen Adventti-sunnuntai on käsillä, tuumii Suntio heti herättyäään kamarissaan.

Valmisteluja juhlapyhän suhteen Suntio on tehnyt jo aikaisemmin. Juhla-aikaan valmistautuminen on alkanut pienen Kappelin siivoamisella. Se on sellaista työtä mistä oikein nauttii. Penkit on pyyhitty, virsikirjat laitettu ojennukseen ja Marian patsaan päänpäältä huiskittu pölyt.

Illalla Eevert on tuonut metsästä kappeliin kuusen. Niin on ollut tapana siitä saakka kun Kappeli on ollut palvelemassa kyläläisiä arjen ja pyhän keskellä. Illalla se jo laitettiin jalkaan ja jätettiin rauhassa asettumaan paikoilleen. Kuusi oli niin kaunis ihan sellaisenaan, että miehet yksissä tuumin päättivät jättää sen luonnontilaan näin ensimmäiseen juhlaan. Eevert kurkoitteli sen latvaan vain tähden.

Aamiaisen jälkeen Suntio riensi Kappeliin. Kynttilät sentään sytytetään tänään ja muistetaan myös se Adventtikynttelikkö, jonka Eevert edellisenä vuonna Kappeliin sorvasi.
Pian onkin kaikki valmista. Mäen alta kuuluu jo puheensorinaa. Kyläläiset ovat lähteneet joukolla kohti Kappelia. Moni huomaa, että jos jostakin syystä Hoosianna jää laulamatta ajallaan, niin joulunajasta jää puuttumaan jotakin merkittävää.

Adventista alkaa valmistautuminen jouluun ja monesti se on vähintään yhtä merkittävää kuin sitten aikanaan se varsinainen juhla. Mielen rauhoittumisen aikaa. Koko adventin aika on odotuksen aikaa, johon on perinteisesti liittynyt adventtipaasto eli pieni paasto. Luterilaisilla se ei yleensä näy ruokailussa, toisin kuin ortodokseilla ja katolilaisilla. Jäänteenä adventtipaastosta meillä on kuitenkin tapa syödä lipeäkalaa tai muuta kalaa jouluaattona, ennen kinkkuun tarttumista. Lipeäkala Suntiotakin odottaa kotona tänään.

Suntio on kyläläisiä vastassa ovella. Hymyillen hän katsoo mäelle nousevaa joukkoa, sillä he näyttävät heiluttelevan käsissään jotakin vihreää. Kulkueen tultua lähemmäs Suntio naurahtaa. Väki heiluttelee kuusen havuja tullessaan. Olipa Suntio joku päivä sitten harmitellut kun ei ole kipeytyneen niskansa vuoksi päässyt tuoreita havuja hakemaan Kappelin portaille.

Juhla on yhteinen asia. Ja nuo havut taisivat merkitä kyläläisille niitä palmunoksia joilla Jeesusta tervehdittiin kun hän aasilla ratsasti pääsiäisjuhlille Jerusalemiin. Luuk. 19: 28-40
Pian Kappeli oli täynnä väkeä ja ajallaan siellä kajahtaa odotettu Hoosianna!
Jesse Kaikurannan ja Lenni-Kalle Taipaleen Jouluradiolle sovittama Hoosianna 2014.
Oikein hyvää Adventinaikaa Sinulle – toivottaa Suntio kaikille kävijöille henkilökohtaisesti nyt.